Journal

11.3. Sunnuntai - Muutto

Aamulla vielä pakkasin viimeiset tavarani ja tyhjensin huoneeni seuraavaa asukasta varten. Kotiseurakunnassani sanoin „hei hei" kaikille ja lähdin vähän aikaisemmin pois. Lastenhuoneen oppilaista oli vain Ben paikalla, ja hänkin on vielä niin pieni, ettei oikein tainnut ymmärtää, mitä selitin, kun esittelin lastenhuoneen uuden opettajan.
Lentokentällä paljastui, että matkatavaroissani on noin kymmenen kiloa ylipainoa, joten jäin odottamaan Kaisaa, joka onneksi tuli samalla lennolla. Yhdistimme tavaramme ja niin selvisin ylikuormamaksuista. Lensimme Zürichin kautta ja kello alkoi lähestyä seitsemää kun koneemme lähestyi Stuttgartia. Ei potkurikonetta tällä kertää. Kaisa oli kertonut niistä niin kovasti, että olin melkein pettynyt. Ylhäältä käsin Stuttgart näytti vain liikkuvilta valojonoilta keskellä pimeyttä. Paljon sen enempää en ensimmäisenä päivänä nähnytkään, sillä matkustimme lentokentältä kotiin metrolla.
Siinä vaiheessa aloin jo huomata, että turhamaisuudesta ja mukavuudenhalusta voi ulkomaille muutettaessa olla muitakin kuin taloudellisia vaikutuksia. Olin aivan hikinen ja poikki raahattuani kaikki matkatavarani metroasemalta muutama sata metriä kampukselle. Sijoitimme tavarani vähäksi aikaa Kaisan huoneeseen ja lähdimme etsimään Shachinia, intialaista opiskelijaa, joka oli lupautunut huolehtimaan avaimestani, koska Hausmeister ei viikonloppuisin ole paikalla. Pian oikea paikka löytyikin, mutta olin hieman huolissani, kun en ymmärtänyt mitään Shachinin saksasta.
Hetken kuluttua paljastui, että kämppäkavereinani on kolme saksalaista, joiden kanssa harjoitella kieltä vähän lisää. Victoria ja Andreas olivat kotona ja koitin esitellä itseni heille. En edes tarvinnut siihen englantia ja olin siitä kovin ylpeä. Paul, kolmas kämppis, ei ollut kotona, eikä kuulemma olekaan kovin usein. Kukaan ei oikein tiedä hänestä mitään. Jännittävää...
Saatuani tavarani omaan huoneeseeni, olin jo kovasti suihkun tarpeessa. Varsinkin kun päälläni oli kaikki vaatteet, jotka eivät mahtuneet laukkuun. Tein siis tuttavuutta uuden asuntoni saniteettitiloihin, jotka olivatkin ihan hyvät, paitsi että lattia on kovin kylmä. Virkistäydyttyäni hieman menin käymään Kaisalla, joka asuukin melkein naapurissa ja söimme kaapista löytynyttä pussikeittoa ja suomalaista ruisleipää.
Kaisa esitteli minut kämppikselleen Maxille, joka on hyvin auttavainen vaihtareita kohtaan, eli hyödyllinen tuttavuus. Juttelimme vähän aikaa, mutta pian alkoi väsymys painamaan... Lainasin Kaisalta huopaa, sillä omat vuodevaatteet saa Hausmeisterilta, vasta kun se aukeaa. Huone on muutenkin vähän ankean näköinen.
Kaikki on tapahtunut kovin nopeasti. Vaikea uskoa, että olen nyt täällä.

12.3. Maanantai - Ensimmäinen koulupäivä

Koulumatka on noin 50m. Ainakaan en aamulla myöhästyessäni voi syyttää julkisia.
Ensimmäinen koulupäivä alkoi fuksien infotilaisuudella, joka meni aika lahjakkaasti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Koska täällä ei oikein ole viestintätekniikkaa vastaavaa linjaa päätin opiskella Audiovisuelle Medien –nimisessä Studiengangissa. Infon jälkeen menin juttelemaan Herr Ohnmachtin, kv-asiainhoitajan, kanssa ja minulle selvisi, että hänellä on aika kiire. Onneksi Kaisa voi auttaa.
Ruokatunnilla tutustuin Mensaan, siihen halvempaan ruokalaan. Ruoka oli aika Sodexho tasoa. Yritin myös avata tilin täällä, mutta passi oli jäänyt kotiin, eikä ajokortti enää kelpaakaan henkilöllisyystodistukseksi. Ruokatunnin jälkeen päätin mennä johonkin kurssiin tutustumaan ja päädyin Grafiikkaan, koska se on niitä harvoja englannin kielisiä kursseja täällä. Aloitustunnilla kävimme läpi listan tarvittavista välineistä ja hetken rupattelun jälkeen esittelimme toisiamme ryhmälle. Melkein kaikki tunsivatkin jo toisensa, joten minä en ehtinyt oikein tutustumaan kehenkään, kun piti yrittää miettiä, miten vastata muiden kysymyksiin minusta.
Koulun jälkeen sain saksalaisen pankkitilin avattua ja purin laukkuni. Kuudelta pääsin käymään Hausmeisterin luona ja sain vuodevaatteet ja takuuvuokralaskun. Matkasimme Kaisan kanssa Stuttgartin keskustaan ja innostuin ostamaan kaikenlaista, mitä en ylikuormasta huolimatta ollut tuonut Suomesta mukanani, kuten huovan, astioita ja ruokaa. Huoneesta on tullut vähän asuttavamman näköinen. Ikkunassa ei tosin ole verhoja.

13.3. Tiistai - Vapaapäivä

Opinto-oppaasta ei ole vielä löytynyt yhtään kurssia tiistaille, joten pystyin kuluttamaan koko päivän käytännön asioiden hoitamiseen. Maksoin huoneeni takuuvuokran ja sain vuokrasopimuksen allekirjoitettua. Kävin myös Vaihingenin raatihuoneella tekemässä ilmoituksen tänne muuttamisestani ja hankin saksalaisen liittymän ja siihen etukäteen ostettua puheaikaa. Sopimuksia täällä ei niin usein tehdäkään.
Päätin olla reipas ja aloittaa lenkkeilyn läheisessä metsässä. Siellä oli kauniita järviä ja muuta, mutta viime aikoina on satanut niin paljon, että tiet olivat ihan mutaisia, eikä kunto muutenkaan kestänyt pitkää juoksemista.
Illalla menin paikalliseen instituuttiin. En ymmärtänyt kovin paljon. Jotain Paavalista ja tessalonikalaisista. Juttelin kuitenkin muutamien ihmisten kanssa ja sehän on aina positiivista saada kontakteja alkuperäisväestöön.

14.3. Keskiviikko - Tervetuloa, tai sitten ei

Täällä keskitytään mediapuolella kovasti filmiin ja ääneen. Kaikkia projektikursseja kutsutaankin Studio Produktioneiksi, myös internet projekteja. Päätimme Kaisan kanssa yrittää sellaista ja menimme esittelytunnille. Tuli vähän sellainen fiilis, ettei kenelläkään ole mitään sitä vastaan, että me olemme siellä, kunhan emme vain yritä heidän ryhmätyötään pilaamaan. Kai ne pelkäsivät, ettemme osaa puhua, joka minun kohdallani miltei pitääkin paikkansa. Tungimme kuitenkin ryhmään, joka tekee koulun uusien sivujen taustalla olevat koodit ja tietokannat. Olemme niin kovia nörttejä, ettemme halua räiskiä designia.
Mielitilaa ei yhtään kohottanut se, että menin Frau Weißilta ulkomaalaisten asioista vastaavalta rouvalta kysymään voisinko saada opiskelijakortin. Huomasin, että olin sittenkin jättänyt E111-lomakkeen kotiin ja se on aika tärkeä. Sen lisäksi Frau Weiß ilmoitti, että minun pitäisi hankkia myös virallinen oleskelulupa. EU-kansalaiset eivät sellaista ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tarvitse, mutta ilman sitä en kuulemma opiskelijakorttia saa. Kaisa kertoi, että oleskeluluvan hankkimiseen tarvitaan todistus tuloista ja vaikka mitä muuta, ja joka tapauksessa siinä voi kestää pari kuukautta. Herr Ohnmachtilla on nyt kiire.

15.3. Torstai - Linus Torwalds on suomalainen myös

Aamulla päädyin Dokumenterstellung 1 kurssille, jossa käydään XML-koodausta läpi saksalaisella säntillisyydellä, mikä sopii minulle ihan hyvin. Harjoitustunnilla olin vähän pihalla, miten Emacsia käytetään Linuxissa , mutta vierustoveri auttoi jonkun verran. Kun sitten opettaja huomasi, että tunnilla on minun lisäkseni pari muutakin, jotka eivät kuulu ryhmään, hän kokosi meidät yhteen ja demonstroi kaiken sen, minkä olin jo oppinut. Kun yritin sanoa, ettei Linux minulle aivan tuntematon ole, keksi opettaja, että minähän olenkin Suomesta. Niinpä. Linus Torwalds on paras ystäväni.
Kun olin tarpeekseni hakannut XML:llää sain taas vaihtaa kieltä. Myös Screen Design on englanniksi tai Bildschirmgrafik niin kuin opinto-oppaassa lukee. Ryhmä tuntuu vähän hiljaisemmalta kuin grafiikassa, mutta opettaja on sama. Harjoitustunnilla minulle selvisi, etten voi saada omaa NT-tunnusta ilman Matrikelnummeria, joka taas tulee opiskelijakortin mukana.
Koska Kelan paperit eivät Kaisalla kielen takia kelvanneet todistukseksi tuloista, pyysin vanhempiani hankkimaan minulle uuden E111-lomakkeen ja kirjoittamaan kirjeen, jossa väittäisivät rahoittavan minun täällä opiskeluni. Kai ne sieltä joskus tulevat.

16.3. Perjantai - Silloin kun masentaa, mennään ostoksille...

Alkaa olla vähän ikävä viestejä suomesta, kun mailboxissa on lähinnä spammeja. Onneksi Aku Ankka tuli postinsiirtona. Menimme Datenbankgestützes Publizieren –kurssin esittelyyn, ja selvisi, että sekin on projektikurssi. Opettaja tarjosi yhdeksi vaihtoehdoksi teknistä tukea siihen internetprojektiin, jossa me jo olemme. Emme päättäneet mitään. Alkaa tuntua kummalliselta, että täällä byrokratian luvatussa maassa opettajien pitää vielä opettaa triviaaleja asioita projektin johtamisesta ja dokumentaatioista, kuten pelkkä lähdekoodin tulostaminen ei riitä dokumentaatioksi. Jo sovelluskehityskurssilla opimme sen verran.
Koulun jälkeen kävimme Kaisan kanssa keskustassa ostoksilla. Lattiat ovat täällä niin kylmiä, että kaipasin sisäkenkiä itselleni. Lenkkarit ovat myös niin mutaiset, että ostin myös uudet kävelykengät. Löysin myös verhot itselleni viimein. Sain ne puoleen hintaan jostain syystä, mutta en valittanut, kun rahaa menee näköjään muutenkin. Verhoista tosin näkyy läpi aika hyvin, joten mitään laitonta ei ainakaan valot päällä kannata omassa huoneessaan tehdä.

17.3. Lauantai - Vähän biletystäkin

Täällä sataa melkein koko ajan, joten ei välttämättä huomaa, kuinka paljon lämpimämpää täällä on kuin Suomessa. Puissa on kuitenkin jo hiirenkorvat ja maassa näkyy kukkia. Kävelin Vaihingeniin ruokaostoksille, sillä lähikauppa on ghettomarket Spar, jossa valikoima on hyvin pieni ja hinta hyvin suuri. Kun jääkaappi näytti taas vähän täydemmältä saatoin hyvillä mielin mennä taas lenkille.
Illalla päätimme viimein lähteä johonkin bilettämään. Kaisa oli kuullut jostain Le Fonquesta niin paljon, että päätimme testata sitä. Paikka oli aika pieni, ja aivan täynnä, mutta musiikki oli hyvää. Harmitti vain kun jalat olivat kaikesta juoksemisesta niin väsyneet. Väsymyksestä huolimatta selvisimme kotiin viimeisellä yöbussilla, joka oli tuttuun tapaan aivan täynnä.

18.3. Sunnuntai - Pitääkö kaikki dubata?

Eilinen biletys kostautui aamulla. Huomasin, etten mitenkään ehdi kirkkoon kymmeneksi, mutta yritin kuitenkin. Matka asemalta kappelille on silkkaa ylämäkeä ja pitkiä portaita, joten olin melkein poikki kun pääsin perille. Sain kuulla, että kokoukset alkavat täällä yhdeksältä, joten ehdin juuri sopivasti sakramenttikokoukseen, joka täällä on viimeisenä, kuten Suomessakin ennen. Esittelin itseäni muutamaankin kertaan ja sain kyydin takaisin kotiin yhdeltä perheeltä, joka asuu lähellä minua.
Kotona taisin mennä ruoan jälkeen sunnuntailevolle, ja menin Kaisan luokse katsomaan telkkaria. 5th Element oli tietysti dubattu saksaksi ja Bruce Willis kuulosti aika kauhealta. Puhuimme Maxin kanssa siitä ja hän kertoi, että sama ääni on aina kaikissa Bruce Willis –leffoissa. Se on saksalaisista kuulemma niin epämukavaa, jos ruudun päälle tulee jotain tekstiä. Joskus voi harjoitella englantia katsomalla filmejä alkuperäiskielellä, mutta sehän pilaisi elokuvanautinnon, jos puhe olisi kieltä, jota ei ymmärrä. Ilmeisesti se, että kunnianarvoisat vanhat samurait puhuvat Bayerin saksaa ei mitenkään pilaa kulttuurinautintoa...

19.3. Maanantai - Leffapäivä

Tänään päästiin grafiikka tunnilla jo piirtämään. Tunsin oloni vähän epävarmaksi, kun en tiennyt nauravatko saksalaiset oppilaat kuiskuttelunsa jälkeen minulle. Piirsin myös omasta mielestäni tavallista huonommin. Onneksi siellä kuulemma opetellaan ja ensimmäisen tunnin työt olivat vain vertailukohteita siihen, miten hyviä meistä tulee kurssin jälkeen. Yritimme myös herätellä oikeata aivopuoliskoamme tekemällä hassuja harjoituksia, kuten piirtällä ylösalaisin olevia kuvia piirtoheittimeltä.
Vaikka olen iloinen siitä, että Kaisa auttaa minua käytännön asioissa, on minulle tärkeätä myös pystyä tekemään jotain itse. Esim. Hausmeisterilta pesupolettejen ostaminen on kovin suuri saavutus näissä mittapuitteissa. Ihmiset väittävät, että puhun todella hyvää saksaa, varsinkin kun olen opiskellut vain kolme vuotta. Sanovat, että olen liian vaatimaton, mutta monta kertaa tunnen oloni tosi tyhmäksi, kun en ymmärrä kaikkea, enkä osaa ilmaista itseäni.

Kun Kaisa kysyi lähtisinkö illalla leffaan porukan kanssa, ajattelin sen ehkä auttavan. Maanantai on täällä leffapäivä; lippu maksaa vain 9 saksan rahaa, eli noin 27,- suomalaista. Chocolat oli ihan viehättävä. Puhekin oli tarpeeksi selkeää minulle ja pysyin kärryillä. En kuitenkaan tuntenut oloani kovin sosiaaliseksi, joten kun leffan jälkeen ihmiset aikoivat mennä yhdelle johonkin, päätin mieluummin lähteä kävelemään mitään selittämättä. Varmaan kovin epäkohteliasta ja erittäin fiksua, kun en tiennyt, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Aikani harhailtuani löysin kuitenkin takaisin kotiin ja pyysin Kaisalta anteeksi.

20.3. Tiistai - Pyykkipäivä ja suomalaisia vieraita

Yritin pestä pyykkiä tänään. En meinannut löytää pesutupaa, enkä ymmärtää, miten kone toimii. Hukkasin yhden pesupoletin, kokeillessani painaa väärää nappia. Hausmeister tuli onneksi sisään silloin ja lupasi uuden poletin ja auttoi laittamaan koneen käyntiin. Olin kuitenkin unohtanut laittaa pesupulveria, ja hädissäni kaadoin sitä jonkin verran koneen jo pyöriessä. Melko puhdasta pyykkiä siitä kuitenkin tuli.
Koulussa törmäsimme Evitechin Erkkeihin. Menimme heidän kanssaan syömään ja myöhemmin huomasimme, että Rämö pitää vierailuluennon Internet Security –kurssilla, johon olimme ajatelleet muutenkin mennä. Kuunnellessani kuinka Erkki kertoo toisilta lainattuja vitsejä englanniksi ja kommentoidessani niitä Kaisalle suomeksi, en voinut olla ihmettelemättä, pitikö tätä varten tulla Saksaan asti. Suomessakin olisi saanut samaa.
Olin vähän myöhässä instituutista ja opettaja kävi jostain syystä hermoilleni. Eri opettaja kuin viime kerralla. Kukaan ei kai tiennyt, että olen ulkomaalainen, ja minua ärsytti kun en pystynyt osallistumaan keskusteluun. Heti tunnin loputtua lähdin taas ulos sanomatta sanaakaan kenellekään, ollenkaan välittämättä siitä oliko ilmeeni nyrpeä. Kostoksi liukastuin seuraavissa portaissa kaksi kertaa.
Illalla Kaisa sai minut houkuteltua Unithekleen, kampuksen juottolaan. Tai sinne mennään yhdelle kavereiden kanssa, jos niitä on. Tapasin yhden unkarilaisen ja ranskalaisen vaihtarin ja juttelin niiden kanssa samalla kun Kaisa tervehti kaikkia tuttujaan. Paikalla olivat myös suomalaiset teekkarit yliopistolta. Kovin ujoilta vaikuttivat tulemaan moikkaamaan, mutta vaihdoimme silti muutaman sanan.

21.3. Keskiviikko - Projektipresentaatiot

Jokaisen ryhmän piti esitellä internetprojektinsa aihe ja aikataulusuunnitelma. Meidän ryhmämme poikia taisi ujostuttaa, ja he koittivat saada Kaisaa ja minua esiintymään. Vaikka suomeksi ja sitten esityksen jälkeen voi saksaksi kysyä:“Und noch Fragen?“, eli onko kysymyksiä. Emme kuitenkaan suostuneet, joten Andi hoiti homman kotiin kokonaan saksaksi. Mietimme ER-kaaviota pitkään ja hartaasti. Pääsimme melko pitkälle, ja olimme siihen tyytyväisiä.
Illalla päätimme, että jo kolmatta päivää jatkunut laiskottelu saa riittää ja kävimme taas juoksemassa. Täällä tulee pimeää tasan kello seitsemältä eikä metsäteillä oli oikein valaistusta, joten lenkille pitää aina mennä ajoissa.

22.3. Torstai - Byrokratiassa on sittenkin myös porsaanreikiä

Dokumenterstellung -tuntien jälkeen olin niin kyllästynyt siihen, että aina piti Kaisalta pyytää lupa käyttää tietokonetta ja tehdä harjoitustöitä opettajan tunnuksilla. Odottelin pitkään ja kärsivällisesti, että Ohnmachtilla olisi aikaa ja yritin kovasti selittää tilannettani. KV-yhteyshenkilönä Ohnmacht ei voinut uskoa, että oleskelulupaa olisi minulta vaadittu, mutta sairausvakuutus, eli E111-lomake pitäisi kuitenkin tuoda. Ehkä se tulee postissa joskus, mutta koska Frau Weiß taas on jäämässä lomalle tiistaihin asti, sain Rechnenzentrumista väliaikaiset NT-tunnukset. Jo huomenna pitäisi siis päästä helpommin kosketuksiin ulkomaailman kanssa!
Se ei kuitenkaan auttanut vielä seuraaviin Screen Design -harjoituksiin, jossa leikimme perusmuodoilla.
Illalla yritin opiskella jotain. Lähinnä olen yrittänyt lueskella instituuttiaineistoa, että tajuaisin jotain, ja vanhoja saksan kirjojani, jotka raahasin tänne Suomesta.

23.3. Perjantai - Posti kulkee sittenkin

Päätimme Kaisan kanssa feidata Datenbankgestützes Publizieren -kurssin, joten perjantai on tästä lähin vapaa päivä. Iloiseksi yllätyksekseni postimies oli tuonut Kelalta kirjeitä. Sieltä tuli E111-lomakkeen lisäksi myös E128-lomake, joka on erityisesti Saksassa oleskelua varten ja päätös opintotuestakin tuli yleisimmillä eurooppalaisilla kielillä. Myös uusi pankkikorttini saapui.
Siitä ilahtuneena jaksoin koodata internetprojektia, joka Suomessa jäi kesken. Toivottavasti myös projektiryhmä siellä ilahtui siitä. Kävimme taas reippaasti juoksemassa ja sen jälkeen, menimme Le Fonqueen, koska Maxinkin piti tulla sinne kavereidensa kanssa. Siellä oli tällä kertaa vähän vähemmän väkeä, joten siellä mahtui välillä istumaankin.

24.3 Lauantai - Kuvia kehiin

Kävin keskustassa kiertelemässä ja vertailemassa elektroniikan hintoja. Halusin ostaa digitaalisen kameran ja jonkin melulaitteen, jolla kuunnella kasetteja ja CD-levyjä Suomesta. Kaupat menivät kuitenkin keskustassakin kiinni neljältä lauantaisin, joten tulin kotiin vain kameran kanssa, vaikka tiesin tasan tarkkaan, minkälaisen radion haluan. No, maanantaina sitten.
Tänään jaksoimme vielä mennä juoksemaankin, mutta eilen oli biletetty jo ihan tarpeeksi. Menin ajoissa nukkumaan, että pystyisin heräämään ajoissa.

25.3. Sunnuntai - Tunti eteenpäin

Tänään siirryttiin kesäaikaan, joten kirkkoon piti herätä jopa kaksi tuntia aikaisemmin, kuin mihin olen tottunut. Olin kuitenkin melkein ajoissa. Kun löysin luokan, jossa apuyhdistys kokoontuu, siellä laulettiin vasta alkulaulua. Nyt huomasin myös, että lapsille ja vaihto-oppilaille olisi helpompaa, jos sakramenttikokous olisi ensin ja vapaammat pyhäkoulut ja alkeisyhdistyksen luokat sen jälkeen. Piispa tulikin kokousten jälkeen huolestuneena kysymään, pitäisikö jonkun kääntää minulle, että voisin paremmin seurata. Ei kai nyt sentään. No, miten olisi jokin tehtävä seurakunnassa, jos kerran olen elokuuhun asti paikalla? Olin lähinnä huolissani siitä, ettei minun tarvitsisi puhua kovin paljon. Sisarlähetyssaarnaajat tulivat myös juttelemaan ja kutsuivat itsensä luokseni kylään ensi perjantaina.
Kotiin päästyäni yritin taas kovasti päntätä saksaa päähäni, mutta tuntuu kuin edistyisin todella hitaasti. Sekin on kai parempi kuin, etten edistyisi ollenkaan.

26.3. Maanantai - Just be yourself

Grafiikkatunti oli peruttu, mutta sen sijaan kuulimme esitelmän käyttöliittymäsuunnittelusta. Opettaja oli mielestäni hieman pelottavan uusnatsin näköinen, enkä oikein pysynyt keskustelussa mukana, joten hiivin hiljaa kesken pois.
Kävin tänään ostamassa sen radiosoitin yhdistelmän, jota himoitsin. Kesäaikaan siirtyminen on kai tällaisia maita varten, joissa on todella hyötyä siitä, että illalla on tunti pidempään valoisaa. Lenkille ei enää tarvitse lähteä ennen seitsemää. Tänään halusimme kuitenkin ehtiä vielä leffaan, joten menimme juoksemaan ihan ajoissa. Päädyimme katsomaan Save the Last Dancea, joka oli aika teinileffa. Ihan viehättävä kuitenkin ja lisää saksan harjoittelua minulle.

27.3. Tiistai - Ei tänne niin vain tulla oleskelemaan...

Nyt kun minulla on E111-lomake ja Frau Weiß on palannut lomaltaan, kuvittelin voivani yrittää uudestaan. Kaisa tuli henkiseksi tueksi ja turvakseni, eli tulkikseni. Olisikohan liikaa vaadittu, että ulkomaalaisten asioita hoitavat ihmiset puhuisivat joskus vähän englantia tai saksaa edes vähän hitaammin ja selkeämmin? Kävi ilmi, etten ollut edellisellä kerralla ymmärtänyt mitään väärin vaan oleskelulupa pitää tuoda! Kun Kaisa ihmetteli, miksi hänelle annettiin opiskelijakortti ennen sitä, rupesi Frau Weiß syyttämään Kaisaakin siitä, ettei sitä oltu tuotu. Muka kolme kertaa olisi pyydetty, mutta Kaisa ei ainakaan minulle tunnusta sellaisia viestejä saaneensa. Päätimme kysyä Ohnmachtilta, mitä minun pitäisi tehdä sillä oleskelulupaa en opiskelijana saa ilman todistusta siitä, että opiskelen täällä. Herr Ohnmachtilla ei kuitenkaan tänään ollut aikaa.
Tästä kaikesta ilahtuneena menimme projektipalaveriimme, emmekä oikein saaneet mitään tehtyä. Lähdimme Kaisan kanssa Internet Security tunnille ja jätimme pojat jatkamaan ER-kaavion uudelleenpiirtämistä viivottimen kanssa.
Internet Securitya opettaa ihana nörttimies, jonka käsialasta on vaikeata saada selvää. Taitaa olla aika uusi opettaja, kun ei osaa käyttää tauluja muutenkaan, vaan ne liukuvat aina melko holtittomasti ylös ja alas. Taulun pyyhkiminen on myöskin operaatio sinänsä. Sienikäsittelyn jälkeen vedetään lastalla liika kosteus pois. Lastalla vetäminen pitää aina tapahtua vasemmalta oikealle, joten opettaja ravaa taulun edessä aika monta kertaa ennen kuin luento taas jatkuu.
Kaikilla saksalaisilla on myös värikynät mukana. Jos opettaja käyttää punaista liitua, on hämmästyttävää huomata kuinka kaikki oppilaat kaivavat penaalistaan punaisen kynän tehdäkseen muistiinpanot oikein. Pitänee hankkia värikynät mahdollisimman pian.
Palattuamme tunnilta ei projektimme ollut edistynyt juuri yhtään sen pidemmälle kuin Herr Goik, eli tekninen tukihenkilömme opettajien keskuudesta, sen oli viime kerralla miettinyt. Teimme Kaisan kanssa ER-kaavion loppuun ja yritimme jäljitellä saksalaista säntillisyyttää piirtää suoria viivoja ja kauniita merkkejä.
Sen jälkeen minulla alkoikin olla kiire instituuttiin. Tajusin jo vähän enemmän, mutta huomasin jääneeni jälkeen lukutehtävistä.

28.3. Keskiviikko - Ylämäessä otetaan pieniä askeleita

Luulimme projektiluokan oven aukeavan vetämällä, joten myöhästyimme jonkun tunnin siinä uskossa, että ovi on vielä lukossa. Koin kuitenkin pieniä onnistumisen elämyksiä siitä, että kaikki minun ja Kaisan tekemät muutokset ER-kaavioomme viehättivät Herr Goikia, mutta poikien lisäykset vaikuttivat epäilyttäviltä. Kaavioon tuli kuitenkin vielä lisäyksiä, joista en oikein ymmärtänyt mitään, kun en ole perehtynyt koulun organisaatiorakenteeseen.
Kävimme ruokatunnilla Ohnmachtin kanssa syömässä, koska muuta aikaa emme löytäneet. Jälleen Ohnmacht totesi, etten EU-kansalaisena sellaista tarvitse ja lupasi puhua Frau Weißin kanssa. Kun Ohnmacht ja Weiß sitten olivat hetken riidelleet, lupasi Frau Weiß ottaa paperini vastaan ja tarkistaa asian esimieheltään. Ehkä jo ennen viikonloppua voisin saada korttini ja Matrikelnummerini, jota tarvitaan kokeisiin osallistumiseen ja arvosanojen saamiseen kursseista. Lisäksi kortilla voisin lainata kirjoja koulun kirjastosta ja matkustaa kaupungin sisällä iltaisin ja viikonloppuisin. Nyt harmittaa, kun joudun maksamaan samoista matkoista kaksi kertaa.
Ei kai auta muu kuin odottaa, joten menimme takaisin projektiluokkaamme. Internetprojektimme myötä osallistuimme myös Internet Seminaariin, joka yllätys, yllätys keskittyi videon ja äänen käyttöön webissä. Enpä ole siihen kovasti perehtynyt, mutta ehkä nyt olisi aika.
Max tuli tänään meidän kanssamme juoksemaan. Ruoski meitä ennennäkemättömiin suorituksiin ja koitti antaa hyviä neuvoja. Käännyimme kuitenkin takaisin, kun emme enää jaksaneet, emmekä jatkaneet 8 km, kuten Max yleensä.

29.3. Torstai - Mikä on "grid" saksaksi?

Linus Torwalds ei enää ole paras kaverini. Olin vähän pihalla XML-harjoituksissa, mutta selvisin kuitenkin jotenkuten. Screen Design alkoi ihan mielenkiintoisesti. Joskus 3D-kurssilla puhuttiin jostain liikkeenkaappauksesta antureiden ja muutaman kameran avulla. Täällä sitä esiteltiin käytännössä. Näytti ihan kivalta kun dinosaurus ja porkkana tekivät miltei realtimesti samoja liikkeitä kuin tummiin pukeutunut opiskelijatyttö, luokan edessä. Myöhemmin tavallisilla harjoitunneilla huomasin kuitenkin, etten osaa käyttää Illustratoria saksaksi juuri lainkaan. Päädyin siis tekemään kaikkea muuta tietokoneella.
Menimme koulun jälkeen lenkille, mikä paransi hieman mielialaani. Pikkuhiljaa kunto on noussut. Hauska huomata kuinka nyt jaksaa juosta jo vähän pidemmälle kuin eilen.

30.3. Perjantai - Kämppikset vähenevät

Tänään sain nukkua pitkään, vaikka sitten tulikin melkein kiire pestä pyykit, käydä kaupassa ja siivota ennen kuin vieraat tulivat. Onneksi Andreas joutui auttamaan, koska Hausmeister piti tupatarkastuksen meillä. Andreas on asunut jo niin monta vuotta täällä, että vuokrasopimusta ei enää uusittu. Vähän ikävää juuri kun olin oppinut vähän tuntemaan.
Vieraat olivat vähän myöhässä ja heidän saapuessaan kämppä näyttikin jo ihan asuttavalta. Lähkärit olivat kertoneet tuovansa jonkun sisaren amerikkalaisesta seurakunnasta ja luulin jo pääseväni helpommalla. Paljastui kuitenkin, että mukana olikin saksalainen rouva ja sain sittenkin taas harjoitella itsestäni ja Suomesta kertomista saksaksi.
Olin aikonut käydä koulussa kysymässä, josko opiskelijakorttini olisi valmistunut, mutten saanut aikaiseksi kävellä hurjan pitkää koulumatkaani, kun tänään ei ollut edes luentoja. Ehkä sitten taas maksan viikonloppuna matkustamisesta.

31.3. Lauantai - Kulttuurinautintoja

Tänään on kaunis päivä. Metsässäkin on kivempi juosta, kun ei tarvitse koko ajan loikkia lätäköiden yli. Illalla kävin katsomassa kirkon yleiskonferenssin satelliittilähetystä. Vaarnakeskukseen oli aika mutkikasta kävellä asemalta, mutta onneksi minulla oli ainakin kaksi sekavasti piirrettyä karttaa mukana, joten löysin kuitenkin perille. Oli miellyttävää nähdä ja kuunnella tutuiksi tulleita ihmisiä taas, vaikka he oikeasti olivatkin toisella puolella maapalloa.
Illalla päätimme mennä Lange Nacht der Museen -tapahtumaan. Vähän niin kuin taiteiden yö, mutta ilman kännääviä teinejä torilla. Kaikki museot olivat auki kahteen asti yöllä, mutta joka paikassa oli liikaa ihmisiä.

1.4. Sunnuntai - Picnic

Yleiskonferenssi takia ei tarvinnut herätä aikaisin, joten eilinen valvominen ei kovasti haitannut. Tässä maassa, jossa melkein kaikki on niin kovin vierasta ja hankalaa, on ihanaa löytää jotain tuttua ja turvallista. Yleiskonferenssi esimerkiksi merkitsi minulle paljon, kun tiesin, että samaan aikaan perheeni ja monet ystävistäni kuuntelevat täsmälleen samoja puheita melko samanlaisessa huoneessa. Tosin väliajalla, kirjoitellessani kirjeitä huomasin jotain erilaista. Milloin on Suomessa ollut niin hyvä ilma huhtikuun alussa, että väliajalla voi mennä pihalle picnicille?

2.4. Maanantai - Aurinko, aurinko lettuja paistaa...

Jälleen pääsin herättelemään oikeaa aivopuoliskoani. Piirros kädestä näyttää aika mielenkiintoiselta, jos ei ollenkaan katso paperiin välillä. Lopuksi piirsimme käsiämme myös paperiin katsoen.
Kaisa on tullut kipeäksi juuri parhaan sään ajaksi, joten menin yksin lenkille. Vedin ensimmäistä kertaa shortsit ja T-paidan päälle ja silti tuli kuuma. Kotiin palattuani huomasin, että maito on ollut jääkaapissa jo aika pitkään. Täällä arvostetaan paljon enemmän maidon säilyvyyttä kuin sen tuoreutta, mutta päätin silti kutsua Kaisan meille ja paistaa lettuja. Niistä tuli ihan hyviä, mutta Victorian teflonpannuun tuli naarmuja. Pitäisiköhän sittenkin hankkia oma pannu?

3.4. Tiistai - Missä on viivotin?

Aamulla päätin taas vierailla Frau Weißin luona, jos vaikka korttini olisi valmistunut, mutta kuinkas kävikään. Weiß oli soittanut esimiehelleen, jonka kanssa Ohnmacht ei ollut ehtinyt jutella, ja esimies oli sanonut, että oleskelulupa tarvitaan. Mistäköhän sellaisen saisin? Menin taas valittamaan Ohnmachtille kiireestä huolimatta. Ohnmachtin puhelinkeskustelusta ymmärsin, että joltain ranskalaisilta oli täällä pyydetty ylioppilastodistustakin. Koskakohan Frau Weiß keksii pyytää sitäkin minulta?
Menimme taas 'studioon‘ jatkamaan projektiamme, ja päädyimme piirtämään ER-kaaviota taas. Viivottimen käyttö on vielä ymmärrettävää, mutta kun värikynät otettiin esiin, taisivat saksalaisetkin huomata, että nauroimme heille. Onneksi eivät loukkaantuneet, ainakaan kovin pahasti.
Internet Security tunnilla kiinnitin taas huomiota siihen, ettei kukaan istu vaihto-oppilaiden viereen, ellei ole ihan pakko.
Instituutissa päätin itse mennä reippaasti jonkun viereen istumaan, mutta sekin keksi jonkun syyn vaihtaa paikkaa ennen tunnin alkua. Siinä vaiheessa alkaa jo ihmettelemään haiseekohan jotenkin pahalta. Opettaja oli päättänyt elävöittää oppituntia ja järjesti muistipelin, jossa pareina oli kysymyksiä ja niiden vastauksi Paavalista. Hyvä jos ymmärsin, mitä kysymykset tarkoittivat saati, että olisin muistanut vastausta tai missä se mahtoi olla, kun joku käänsi sen. Kun vuoroni tuli yrittää löytää pari, kutsui opettaja minua Steffiksi ja luuli, että olen jostain Bramburgista. Olin kyllä esitellyt itseni ensimmäisellä kerralla, mutta unohtuuhan sellainen. En voittanut pääsiäispupua, joka oli muistipelin palkintona.
Kotimatkalla olin hieman masentunut, joten oli kiva törmätä sisarlähkäreihin taas. He olivat kovin ymmärtäväisiä ja lupasivat, että yksi heistä voi tulla ensi tiistaina kanssani instituuttiin, ettei tarvitse yksin istua.

4.4. Keskiviikko - Koulun vanki

Vaikka internetprojektiryhmämme oli alussa kovin innokas tekemään oikeata ohjelmointia ja tietokantasuunnittelua, ei meillä oikein löydy osaamista siihen. Kaksi meistä on työskennellyt php:n kanssa, joten päätimme toteuttaa projektimme jsp:llä. Ensimmäiseksi piti kuitenkin saada tietokanta luotua, joten jaoimme ER-kaavion puoliksi. Saimme pikkuhiljaa SQL-tiedostot valmiiksi, mutta niiden yhdistäminen olikin jo vähän vaikeampaa, kun toiset olivat käyttäneet toisenlaista nimeämistapaa, eikä sellainen käy Saksassa päinsä.
Internetprojektin deadline Suomessa on kuulemma ihan kohta, joten yritin vähän katsoa sitä. Koulu loppuu kai seitsemältä, mutta koska mitään vahtimestaria ei tullut minua häätämään jatkoin vain koodaamista, kun oikein muutakaan tekemistä ollut. Kauhistuttava totuus paljastui päätettyäni viimein lopettaa. Kun koulun ovet menevät kiinni, niitä ei saa auki edes sisältä ilman henkilökunnan kulkukorttia. Ehdin jo miettiä, mitä tekisin koko yön koulussa, mutta sitten löysin opettajan, joka oli jäänyt kouluun kopioimaan niin myöhään. Tietysti hän otti oman aikansa ennen kuin suostui auttamaan, mutta pääsin kuitenkin kotiin yöksi.

5.4. Torstai - Sitä samaa

Torstai on pisin koulupäivä. Kahdeksasta viiteen, eikä kummallakaan kurssilla ketään jonka tuntisin. Screen Designin yhdenmukaisuusharjoitus taisi mennä lähinnä leipätekstin tuottamiseen, kun innostuin tilittämään kaikesta. Suomeksi tietysti, ettei kukaan vain huomaisi. Koulun jälkeen yritin käydä juoksemassa, mutta olin ehkä syönyt huonosti, kun pistämään rupesi jo alkutaipaleella, eikä siitä mitään tullut.
Välillä tuntuu, kuin en suorittaisi jotain vaihto-oppilaan velvollisuutta, kun en koko ajan vain biletä. Mutta ehkä saan viettää tämän viisi kuukautta kulttuuriin sopeutumiseen muilla tavoin. Varsinkin kun en voi muuttaa samaan paikkaan palatessani Suomeen, ei yhtään tunnu, että olisin matkalla ulkomailla. Minä vain muutin tänne puoleksi vuodeksi.

6.4. Perjantai - Matrikelnummer viimein

Menin Ohnmachtin puheille ensimmäiseksi aamulla, eli aika myöhään. Jotain oli saatu aikaiseksi ja Frau Weiß lupasi tehdä korttini jo täksi päiväksi ilman oleskelulupaakin. Se pitää kuitenkin viedä kouluun, kun sen saan, mutta se on sitten sen ajan murhe. Kuitenkin kuin toiveikkaana menin kysymään korttini perään, kerrottiin siellä, että tulostin on rikki, eikä se nyt onnistukaan. Sain kuitenkin Matrikelnummerini paperilapulla. Kyllähän sekin vähän lohdutti. Vietin vapaapäiväni, kuten kaikki köyhät nörtit, koodaten koulun koneella. Ehkä Viivi ja Marja nyt pääsevät kunnialla läpi maanantain demotilaisuudesta.

7.4. Lauantai - Legenda leivänpaahtimesta

Meillä on keittiössä leivänpaahdin, joka näyttää siltä kuin se olisi noin sata vuotta vanha. Joskus siitä kuuluu epämääräisesti jaksoittaista särinää. Ehkä se yrittää viestittää jotain. Jos muistaisin morseaakkoset, voisin ehkä lukea sähköpostini sen avulla. Tänä aamuna se kuitenkin puri takaisin kun yritin siirtää sitä siivotessani. Kostea sormeni osui vahingossa sisällä oleviin johtimiin ja sain sähköiskun. Sellaisen ison, josta kuuluu sähköinen ääni, saa ihmisen pomppaamaan puoli metriä ja jättää sormeen jäljen. Otteeni kuitenkin irtosi aika pian ja selvisin hengissä. Se kuitenkin toimii vielä, joten kai se on ihan hyvä. Sähköjohto otetaan kuitenkin käytön jälkeen irti seinästä.
Olimme sopineet menevämme ostoksille, joten siivous jäi kesken. Kaisa osti kengät ja minä hameen ja siihen sopivan yläosan. Kaisa olisi halunnut löytää takin ja minä mustia housuja, mutta ehkä ensi kerralla.

8.4. Sunnuntai - Steffi on sittenkin olemassa

Tänään piti tietysti laittaa uudet vaatteet heti päälle. Kirkkomatkalla tapasin sitten Bramburgilaisen Steffinkin, eikä hänkään tunne täältä juuri ketään. Tänään oli todistuskokous. Olin hieman peloissani, kun se tunne tuli, joka saa minut haluamaan mennä itsekin kertomaan uskostani seurakunnan eteen. Kuitenkin kun sisar Parkerkin oli mennyt, joka kuitenkin on opiskellut saksaa paljon vähemmän kuin minä, ajattelin, että yläkerrasta varmaan autetaan. Kun sitten pääsin eteen asti, suustani tulikin ihan kaunista saksaa, josta olin itsekin hämmästynyt.
Kokousten jälkeen sainkin kuulla kiitoksia todistuksestani, mutta kaikkein hienointa oli kun eräs hieman vanhempi veli tuli kertomaan:"Tällä hetkellä Saksassa kaikkein kuuluisin suomalainen taitaa olla Mika Häkkinen, mutta minä tunnen vielä toisenkin suomalaisen. Marsalkka Mannerheimin."
Kaisan sairastuttua olen ollut vähän laiskempi käymään lenkillä. Sunnuntai on kuitenkin lepopäivä, silloin on lupa laiskotella kuntoilusta, mutta menin kuitenkin Kaisan kanssa kevyelle kävelylle.

9.4. Maanantai - Ihme

Tänään on suomen kielen päivä, mutta emme juurikaan viettäneet sitä. Päivä alkoi ihan hyvin, kun vieressäni istuva poika grafiikkatunnilla rupesi juttelemaan minulle ja piirtäminenkin sujui paremmin. Välitunnilla menin tapaamaan Frau Weißia, mutta hän ei ollutkaan paikalla. Kolleega suostui kuitenkin pienen taivuttelun jälkeen antamaan minulle korttini ja sen täytyy merkitä sitä, ettei ihmeiden aika ole sittenkään vielä ohi.
Kävin lenkillä siitä huolimatta, että ilmat ovat viilentyneet ja satoi vettä. Olin siitä kovasti ylpeä, mutta Max tekee kuulemma samaa, mutta seitsemältä aamulla, ennen koulua. Se on jo vähän hullua. Menimme illalla taas leffaan. Mukana olivat Kaisan ja minun lisäkseni Max, Susanne ja Isabel. Menimme Vaihingenin pieneen leffateatteriin, jossa elokuvat ovat alkuperäiskielellä. Trafficissa on kuitenkin myös kohtauksia Meksikosta, joissa puhutaan espanjaa. Olisihan kovin epämiellyttävää, jos kuvan päälle tulisi tekstiä, joten kukaan ei oikein ymmärtänyt, mitä ihmiset niissä puhuivat. Olin hieman vahingoniloinen, kun minusta tuntuu, melkein koko ajan samalta. Elokuvan aihe osui kuitenkin liian lähelle omaa elämääni, enkä taaskaan ollut kovin sosiaalinen kotimatkalla.

10.4. Tiistai - Huono ilma ja odottelemista

Ulkona on harmaata ja kylmää. Äsken näytti kuin olisi lunta satanut. Tämäkö nyt on Keski-Euroopan kevät? Aamulla väsytti, mutta yritimme kuitenkin olla Kaisan kanssa kerrankin ajoissa vääntämässä internetprojektia. Emme kuitenkaan edistyneet juuri ollenkaan. Yritimme testata JSP:tä tulostamalla ruudulle „Hello world“ ja päivämäärän, mutta sekään ei toiminut.
Ruokatunnin jälkeen harjoittelin postimerkkiautomaatin käyttöä ja syötin sille lompakkoon kertyneitä kymmenpennisiä. Sitten olikin taas aika mennä Internet Security-tunnille. Opettaja ei vieläkään ollut oppinut pyyhkimään taulua.
Illalla menin sisar Badgerin kanssa instituuttiin. Siellä oli yllättäen leffailta. Gods Army oli ihan kiva, mutta loppu jäi näkemättä, koska sisar Badgerin kotiintuloaika alkoi lähestyä. Olimme kuitenkin menneet ristiin hänen tovereidensa kanssa. Koska tovereilla ei ollut kännykkää jäimme odottamaan yliopiston metroasemalle samaan aikaan kun toverit odottivat Hauptbahnhofin asemalla. Loppujen lopuksi kaikki olivat kovin myöhään kotona.

11.4. Keskiviikko - Sybasea ja Kinderiä

Aamulla paneuduimme taas internet projektiimme. Koitimme Kaisan kanssa luoda taulujamme Sybaseen, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Lopulta päätimme jättää asian hautumaan ja menimme kauppaan hamstraamaan ruokaa pääsiäistä varten. Juhlistaakseni ensimmäisen Saksassa vietetyn kuukauden täyttymistä ostin ensimmäisen suklaamunan tänä vuonna. Sisältä löytyi koottava punainen liskon tapainen.
Koska ulkona oli kylmä vietin loppupäivän sisällä yrittäen opiskella.

12.4. Torstai - Loma alkaa

Aamulla heräsin lähinnä sen voimalla, että pääsiäisloma alkaa tänään. XML-tunti oli lyhyempi kuin tavallisesti ja Screen Design peruttu, joten päätimme Kaisan kanssa hakata taas päätämme Sybaseen. Saimme hieman apua opettajilta, ja päätimme jatkaa myöhemmin. Nettiyhteys on lähes kuollut tänään. Viestit jotka ehdin kirjoittaa, eivät pääse perille ja surffailu on mahdotonta.
Mietin vähän lenkille menoa tai jotain tekemistä illaksi, mutta kotiin päästyäni väsymys valtasi pikkuisen ja päiväunet jatkuivat melkein tauotta seuraavaan aamuun.

13.4. Perjantai - Pääsiäissiivous 1

Ulkona sataa oikeasti lunta, vaikka luulin kesän kohta alkavan. Koska minun luokseni ei tule vieraita pääsiäiseksi, päätin keksiä muuta tekemistä ja aloittaa pääsiäissiivouksen. Pesin pyykit ja hinkkasin vessan ja kylppärin. Juuri kun olin päässyt vauhtiin keittiön lieteen jumiutuneisiin mustiin jälkiin, Marko ja Kaisa toivat minulle tuliaisia Suomesta. Jugurttipähkinöitä, ruisleipää ja pari karjalanpiirakkaa. Olin tietysti kovin kiitollinen ja vedin jutustellessamme melkein koko pussillisen karkkeja. Tuli vähän huono olo kun en ollut syönyt kunnolla koko päivänä. Marko kertoi mitä suomalaisissa sarjoissa oli tapahtunut meidän poissaollessamme ja yms mukavaa. Markon ja Kaisan lähdettyä nukkumaan hinkkasin viimeisen levyn liedestä ja nukahdin itsekin.

14.4. Lauantai - Pääsiäissiivous 2 ja Frühlingsfest

Yöllä on satanut sen verran lunta, että aamulla nurmikko ja kukat olivat jääneet valkoisen lumipeitteen alle.
Pakotin itseni taas aamulla ahkeroimaan. Imuroin ja pesin lattiat, ovet ja ikkunat. Laitettuani ruokaa Kaisa ja Marko tulivat hakemaan minua ulos. Menimme Frühlingsfesteille, joka on vähän niin kuin lintsi, jossa on isot oluteltat. Tunnelma oli ihan mukava, varsinkin jos tykkää tanssia penkeillä saksalaisten Schlagereiden tahdissa. Opin jo muutaman sanankin, joita voi hoilata mukana. Kohtasimme myös englantilaisen vaihtarin, jonka nimestä en vieläkään ole saanut selvää. Hän vaikutti kovin yksinäiseltä, joten kutsuimme hänet liittymään seuraamme. Hän ei osaa sanaakaan saksaa, joten vaikeata tulee varmaan olemaan. Koitin Kaisan avulla houkutella häntä Screen Design kurssille ja kai se ensi torstaina tulee ainakin katsomaan. Tulimme taksilla kotiin, kun Kaisa oli muistanut bussiaikataulun vähän väärin, eikä britti malttanut odottaa tuntia, että seuraava tulisi.

15.4. Sunnuntai - Kyläilyä ja puhelinsoittoja

Nukuin taas pommiin aamulla. Miksi ei voi alkaa kymmeneltä, kuten kuuluu? Kerkesin kuitenkin pyhäkouluunkin tällä kertaa. Sakramenttikokouksessa meinasin saattaa pienen diakonin ihan tolaltaan, kun yritin ojentaa leipiä seuraavalle. Ei ilmeisesti ole tapana täällä vaan jakajat harjoittavat notkeutta ja ojentavat kaikille. Pääsiäisen kunniaksi katsoimme Jumalan Karitsa –filmin, joka oli tietysti saksaksi. No, eihän se alunperinkään ollut arameaksi, joten ehkä se ei haittaa.
Ruokakaappi on sen verran tyhjillään, että kun lähetyssaarnaajat kutsuivat minua syömään jonkun amerikkalaisessa seurakunnassa käyvän jäsenperheen luokse, jonne oli tulossa muitakin ihmisiä, siltä alueelta missä itse asun, otin ilomielin kutsun vastaan. En tosin tuntenut Andersoneja ollenkaan, mutta hyvää ruokaa siellä oli ja samallahan sitä tutustui.
Päästyäni takaisin kampukselle soitettiin kotoa. Oli ihan mukavaa kuulla perheen kuulumisia. Myös ex-poikaystäväni soitti ja kertoi tapailevansa jotain toista. En oikein ollut valmis kuulemaan sitä ja kaipasin vähän suklaata ja sympatiaa. Onneksi Kaisalta löytyi molempia. Aikani murehdittuani menin Kaisalle käymään, kun Steffenkin oli tulossa. Steffen on tällä hetkellä Sveitsissä töissä, mutta aikoo tulla Evitechiin vaihtoon jossain vaiheessa. Katselimme taas vaihteeksi Bruce Willis –leffaa, eli Armageddonia. Sen jälkeen menin yrittämään nukkumista.

16.4. Maanantai - Satuja ja barokkia puistossa

Aamulla, siis joskus puolen päivän jälkeen houkuttelin Kaisan ja Markon kanssani lenkille. Vaikka Kaisa on jo aika hyvin parantunut, otimme ihan rauhallisesti. Suihkun virkistäminä menimme sitten sivistämään itseämme Ludwigsburgin linnaan. Tai oikeastaan sen puistoon, koska linnan opastuskierrokset olivat jo menneet. Puistossa ihailimme Bonsai-puita, taideteoksia vanhoja keinuja ja karuselleja, joihin ei voinut mennä ja lapsille suunnattua satupuistoa. Siellä oli Lumikin äitipuolen taikapeili, Ali Baban aarreluola yms, ja kaikkea piti tietysti kokeilla. Linnan toisella puolella oli symmetrinen barokkipuisto, joka oli ihan upea, mutta käveleminen alkoi jo väsyttää. Menimme keskustaan syömään italialaista ja muutamalle lasilliselle. Kotiin matkasimme jälleen taksilla, kun emme muistaneet, että on maanantai, eivätkä yöbussit kulje.

17.4. Tiistai - Takaisin kouluun

Koulu alkoi taas. Tai teimme tietokantasysteemistämme taas uuden kaavion ja lintsasimme Internet Securitystä, kun Markon lentokone lähti ja halusimme olla saattamassa.
Instituutissa meinasin ruveta epätoivoiseksi, kun tunti alkoi 17 kompakysymyksellä Kristuksen ylösnousemuksesta. Oli vähän vaikeata veikata onko väite oikein vain väärin, kun ei ole aivan varma, mitä sanottiin. Onneksi Steffi yritti kovasti auttaa ja toisellekin puolelle uskalsi joku tulla istumaan. Varsin hienoa oli kuitenkin se, että kun olin pitänyt loppurukouksen suomeksi, Ester paljastui kielinaiseksi ja sanoi melko selvällä suomen kielellä „mustekala“.

18.4. Keskiviikko - Olemmeko olemassa?

Saimme kaikki taulut viimein Sybaseen syötettyä, mutta kukaan ei oikein huomannut sitä. Herr Schultz, joka projekti kurssia vetää ei ikinä huomioi meitä, mutta on kyllä kovasti kiinnostunut siitä, mitä muut ryhmämme jäsenet tekevät. Ihan niin kuin ne muut olisivat tehneet enemmän kuin me. On vähän masentavaa huomata yhtäkkiä, että toisella puolella luokkaa näytetään koko muulle ryhmälle, kuinka JSP-editoria käytetään, mutta kukaan ei viitsinyt mainita meille mitään. Onneksi projektin muut jäsenet ovat mukavia ja kertovat meille kaiken saman jälkeen päin, jos vielä muistavat.
Aloitin tämän päiväkirjan kirjoittamisen aika myöhään, joten menin taas koneen ääreen muistelemaan, mitä tässä välissä oikein tapahtuikaan. Illalla en enää jaksanut keskittyä mihinkään vaan menin tapaamaan Kaisaa, joka hakkasi päätään XmetaLiin yrittäen saada tietokantayhteyttä toimimaan makron avulla. En oikein osannut auttaa, mutta yritin kovasti.

19.4. Torstai - Träktimistä

Aamulla väsytti, mutta ehdin kuitenkin ajoissa tunnille. Goik ei pitänyt xml-harjoituksia tänään ollenkaan vaan luennoi neljä tuntia. Ehkä tälläkin tavalla voi oppia. Screen Design tunnille sain kerrankin jonkun tutun, kun Sean, englantilainen vaihto-oppilas, tuli mukaani. Tänään räiskimme väreillä, mikä oli ihan mukavaa vaihteeksi.
Koska sisarlähkäreitä on täällä kolme, he pyysivät minua joskus auttamaan niin, että he ehtisivät kahteen paikkaan yhtä aikaa, eikä kenenkään tarvitsisi olla yksin. Lupauduin tulemaan keskustelemaan jonkun kivan kiinalaisen tytön kanssa, joka asuu lähelläni, mutta hän ei ollutkaan kotona. Varasuunnitelmana sisar Badgerilla oli mennä ovelta ovelle loppuilta, mikä kuulosti aika pelottavalta. Olen joskus kauan sitten tehnyt samaa, mutta saksaksi voi olla aika vaikeata yrittää vakuuttaa ketään kuuntelemaan sanomaa Jeesuksesta. Siitä huolimatta päätimme tehdä niin ja rukoiltuamme siitä, mihin taloon mennä päädyimme soittamaan heti ensimmäiseksi suomalaisen tytön ovikelloa. Sanna on kotoisin Varkaudesta, ja vaikkei välttämättä olekaan kovin uskonnollinen, oli silti hyvin ystävällinen. Tapasimme myös muita mukavia ihmisiä ja muutamia kiireisiä saksalaisia ja oloni oli paljon parempi sen jälkeen kuin muutamaan päivään yhteensä. Päätimme lähteä ajoissa takaisin keskustaan tapaamaan sisar Badgerin tovereita, mutta S-Bahn ei kulkenutkaan jonkun pommin takia. Jouduimme vähän kiertämään ja olimme taas myöhässä tapaamisesta. Toverit olivat kuitenkin sovitussa paikassa odottamassa ja kaikki sujui hyvin.
Illalla sain kuulla että ukkini on kuollut viime tiistaina. En oikein tiedä, miten suhtautua, kun emme koskaan oikein tunteneet.

20.4. Perjantai - Ihan pimeitä kuvia

Yritin viimein saada muutaman kuvan kamerastani koneelle. Asensin salaa ohjelman projektiluokkaan ja huomasin tarvitsevani hieman lisää harjoitusta kuvien ottamisessa. Photoshoppillakaan ei voi ihan kaikkea tehdä.
Koitimme myös edistää internetprojektiamme samalla, mutta kovin vähäiseksi sen edistyminen jäi.
Illalla piti taas mennä harjoittelemaan saksalaisia lauluja Frühlingsfesteille. Tällä kertaa olin ottanut vähän rahaakin mukaan, että pystyin juomaankin jotain. Hieman epäreilua kylläkin, että olutta saa litran tuopissa, mutta Fanta tuodaan kämäsessä pahvimukissa.

21.4. Lauantai - Äiti, en halua vielä nousta ylös...

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun sängystä ylös nouseminen tuntuu ylivoimaiselta. Ulkona on satanut räntää koko pitkän päivän. Vaivoin jaksoi käydä kaupassa.
Toisaalta illalla Unitheklen drinkkibileissä naapurit tunnistivat minut siksi tytöksi, joka on aina urheiluvaatteet päällä. Kai ihan positiivista, että antaa sporttisen ensivaikutelman itsestään. Toisaalta olen hieman huolissani siitä, etten näytä kovin tyylikkäältä verkkareissani.

22.4. Sunnuntai - Vaarnakonferenssi

Vaarnakonferenssi oli ihan kiva täälläkin. Paljon vieraita ihmisiä ja hyviä puheita. Väsytti vain.
Kotona simahdin lounaan jälkeen päiväunille, joten yöllä en enää unta saanutkaan. Sainpahan luettua jotain.

23.4. Maanantai - Mikä on perusyksikkösi?

Grafiikassa pääsimme välillä jo luokasta ulos piirtämään käytäviä. Huonosti nukutulla yöllä oli huono vaikutus keskittymiskykyyni...
Päätin käydä keskustassa hätäisesti ruokaostoksilla ja illalla juoksemassa, joten yöllä väsytti vähän paremmin.
Kuvittelenkohan vain, vai onko vessaan ilmestynyt uusia pyyhkeitä. Molemmat pöntön kannet ovat myös joskus auki, joten onkohan Paul tullut taas kotiin, vai onko viereiseen huoneeseen muuttanut joku uusi?

24.4. Tiistai - Käsimerkkejä

Lämmin aurinkoinen päivä pitkästä aikaa. Sääli olla sisällä.
Taitaa taas tulla kiire tuon internet produktion kanssa. Aika on kuin salaa kulunut kovin nopeasti ja kaikki ovat vielä aivan pihalla.
Instituutissa sen sijaan huomasin olevani aikataulusta edellä. Olin aika yllättynyt kun melkein viittasin opettajan kysyessä kysymyksiä. Onneksi se ei kuitenkaan huomannut.
Illalla menimme Unithekleen vaihtari-iltaan ja siellä olikin aika paljon suomalaisia. Teekkaritkin uskaltautuivat meille juttelemaan. Myöhemmin illalla ne innostuivat vertailemaan eri käsimerkkien merkitystä eri maissa. Emme Kaisan kanssa olisi ymmärtäneet edes niitä suomalaisia.

25.4. Keskiviikko - Sadepäivä

Tänään sataa kaatamalla. Väänsimme taas studiossa jotain ja sitten väsytti, vaikka olisi pitänyt pakata.
Huoneessani on kuulemma ennen minua asunut joku ranskatar, joka oli kovin sotkuinen. Paulin ensisanat kotiin palaamisen jälkeen olivat kuulemma olleet, vapaasti käännettynä: "Onpa täällä siistiä! Niin kaunista! Onko ranskalainen poissa?"

26.4. Torstai-1.5. Tiistai - Suomessa

Olipa hassua käydä Suomessa näinkin pian. No, ukin hautajaiset oli mielenkiintoinen kokemus. Omituista olla vieraan miehen hautajaisissa, mutta silti käyttäytyä kuin lähisukulainen. Toisaalta opin sillä reissulla paljon uusia asioita isäni isästä.
Vappu Helsingissä oli kovin entisellään. Täällä toukokuun ensimmäinen on myös vapaapäivä, muttei aivan yhtä riehakas. Mukava oli myös nähdä vanhoja tuttuja. Kaikkia ei edes kerinnyt, kun päätös lähteä oli niin hätäinen, ettei sitä paljon suunniteltu.
Omituista tulla takaisin tänne, kun kaikki ei enää olekaan niin uutta. Ainakin tiedän yhden, joka ei tällä kerralla jää minua kaipaamaan läheskään yhtä paljon, kuin viimeksi Suomesta lähtiessäni.
Se on punainen, sen naama aiheuttaa syöpää ja se oli kovin iloinen kun pääsi muiden teletappien kanssa tänne Saksaan.
Pain lisäksi kämppäkaverini ovat lisääntyneet myös viereisessä huoneessa. Sinne on muuttanut turkkilainen tyttö, jonka nimestä en saanut selvää. Ei puhu saksaa, ja englantiakin vahvalla aksentilla, joten toivotan paljon onnea.

2.5. Keskiviikko - Oi, aurinko, aurinko...

Kesä on tullut poissaollessani Stuttgartiin. Aurinko lämmittää, puut ovat vihreitä ja kukkia on joka puolella. Voiko elämä olla ihanempaa?
Koulukaan ei ollut kovin rasittavaa. Aamulla kävimme multimediamessuilla etsimässä karkkeja ja kyniä. Aika laiha saalis, mutta jotain kuitenkin. Sieltä olisi voinut yrittää etsiä myös uraa itselleen, mutta kohtahan olen taas Suomessa. Mukavan oloinen rekrytöijä oli sitä mieltä, että näytän siltä kuin menisin Lontooseen, tai ehkä New Yorkiin, mutta enemmän Lontoo vaikuttaa todennäköisemmältä. Pitänee harkita...
Pidimme messuilla myös pienen projektipalaverin Herr Schultzin kanssa, ja saimme suutamme avattua sen verran, että taisi ymmärtää meidänkin olevan osa sitä projektiryhmää. Messujen jälkeen menimme ekskursiolle Deutsche Telekomiin, enkä oikein pysynyt mukana, mitä siellä tehtiin. Onneksi sieltä sai edes virvokkeita.
Sieltä päästyämme olimme jo nälissämme, joten menimme Kaisan kanssa Spagetissimoon syömään italialaisittain ennen kuin päädyimme koululle lukemaan sähköposteja pitkästä aikaa.

3.5. Torstai - Ollakko kana, vai eikö olla

Jo toinen hellepäivä. Dokumenterstellungissa harjoittelin xml-dokumenttien muutamista pdf:ksi. Siitä selvittyäni huomasin, että Screen Design on taas vaihteeksi peruttu. Taidan mennä ulos ottamaan aurinkoa...
Tai sitten voisin ostaa lipun Kükenfestiin(=fuksiaiset), mennä Mensaan syömään, katsomaan vähäksi aikaa pikkukaloja lammessa ja kotiin nukkumaan univelkoja pois.
Illalla tutustuin viimein Wunderbarin, naapuritalon kellarissa olevaan baariin. Siellä oli viininmaistajaisilta, joten baarimikko oli hieman yllättynyt, kun tilasin ison banaanimehutuopin. Se oli hyvää. Yliopistolla olevat suomalaiset vaikuttavat kasvattaneen lukumääräänsä.

4.5. Perjantai - Ensimmäiset Hausfestit

Ostin eilen vain itselleni lipun Kükenfestiin, kun kännykästä oli akku niin lopussa. Tulin siis kouluun lähinnä ostamaan lipun myös Kaisalle. Jonossa kuitenkin selvisi, että liput on loppuunmyyty. Vain fukseille oli lippuja, joten kai vaihto-oppilaat voivat olla fukseja joka kerta... On kyllä hienoa, että liput myydää loppuun jo nyt, kun bileet on vasta parin viikon päästä.
Juttelin pitkään Levalin, sen turkkilaisen kämppiksen kanssa. On vähän vaikeata kommunikoida, kun se on opiskellut englantia vasta yliopistolla, ja oma turkkini ei oikein taivu. Leval on tullut tänne opiskelemaan maailman pelastamista kaikilta ympäristösaasteilta. Sekin on hienoa. Näyttäessäni, minkälaiset verhonpidikkeet minulla on löysin kaapin päältä pölyisen kirjan, joka ei ole minun. Joku edeltäjäni on näköjään lukenut Religion and Sciencea.
Illalla oli Hausfestit lähistöllä. Siellä oli kuitenkin vähän liikaakin väkeä. Hyvä kun sekaan mahduttiin. Liian hyvät ilmat kai. Tuttuja ei kuitenkaan kovin paljon näkynyt, joten ryydyin jo puolilta öin kotiin nukkumaan.

5.5. Lauantai - Heute Abend, wollen wir feiern...

Aamulla voikin sitten pirteästi herätä lenkille ja kauppaan ruokaostoksille. Tuli vähän kiire ehtiä syödä jotain kun kello olikin jo neljä ja piti lähtä viettämään viimeistä iltaa Frühlingsfesteillä.
Meitä olikin asemalla jo iso joukko vaihtareita. Ei olisi paljon myöhemmin kai tarpeeksi pöytätilaa löytynytkään. Tosin kuutisen tuntia penkillä tanssimista ottaa melkein jo kunnon päälle. Siellä oli ihan hauskaa tutustua suomalaisten lisäksi myös norjalaisiin ja ranskalaisiin vaihto-oppilaisiin, mutta kotimatkalla meinasin jo nukahtaa seisaalteni. Yritin kuitenkin pystellä hereillä tutustumalla vieressä seisovaan poliisiin.

6.5. Sunnuntai - Frühlingsfestit päättyvät

Tänään on taas paastosunnuntai. Apuyhdistyksen johtaja suorastaan pakotti minut avaamaan suuni antamalla minulle lukutehtävän. Siitä rohkaistuneena menin todistuskokouksessakin puhumaan, ja seurakuntalaisilla oli hauskaa katsella kummallisia ilmeitäni, kun yritin keksiä sanoja saksaksi.
Kotiin päästyäni pitikin ruveta taas nukkumaan, että jaksaisi illalla mennä kameran kanssa Frühlingsfesteille, kun kuvien ottaminen on jotenkin aina jäänyt olutteltan houkutusten varjoon. Tällä kertaa meno näytti kovin hiljaiselta, eikä eilisen jälkeen edes tehnyt kovasti mieli mennä telttoihin.Yritin voittaa uuden pehmolelun heittämällä palloja, mutta sainkin vain auringonkukan lohdutuspalkinnoksi. Sekin on ihan kiva.

7.5. Maanantai - Pitikö mennä vilustumaan...

Nyt olisi ekskursioviikko, mutta koska emme olleet Kaisan kanssa ilmoittautuneet mihinkään ekskursioon, löysimme itsemme studiosta taas kerran yrittäen koodata javaa.
Koko viikonloppu oli ollut vähän viileä ja olo oli vähän kummallinen. Siitä huolimatta kävimme lenkillä, ja yöllä kurkku olikin niin kipeä, ettei meinannut saada unta laisinkaan. Se siitä kuntoilusta...

8.5. Tiistai - Älä vie mun vaatteita

Internet projektimme alkaa vaikuttaa ikuisuusprojektilta. Varsinkin kun tuo java kummittelee mukana joka paikassa. Pitäisiköhän sitä joskus alkaa oikeasti opiskelemaan?
Instituutissa meillä oli pieni näytelmä Paavalin oikeudenkäynnistä, mutta en uskaltanut ottaa osaa, kun Raamattuni on englanniksi. Oli sitä ihan mukava seurata vierestäkin. Kotimatkalla tapasin S-Bahnissa ranskalaisen vaihtarin, joka näyttää ihan suomalaiselta. Paljastui, että sillä oli 8-vuotiaana suomalainen kaveri, joten ehkä se selittää.
Kotona huomasin, että puhtaat vaatteet alkavat olla lopussa ja kiiruhdin pesutupaan ehtiäkseni vielä nukkuakin. Koska minulla ei ole paikkaa mihin ripustaa vaatteeni, olen aina tunkenut ne kuivausrumpuun pesun jälkeen. Kummallista kuinka kuivausrummun ajastin voi näyttää neljää minuuttia noin puoli tuntia sen jälkeen, kun ohjelman pitäisi seinässä olevan lapun mukaan olla loppunut.

9.5. Keskiviikko - Hei, se toimii...

Teimme javalla ohjelman, joka luo uuden tietokannan Sybaseen. Siihen menikin melkein koko päivä, ja tunsimme olomme tyhmiksi, kun emme olisi osanneet tehdä juuri mitään ilman Herr Schultzia. No, ainakin edistymme vähän.
Illalla syvennyin lukemaan Chaucerin runoja, jotka olin lainannut kirjastosta aikoja sitten. Pitäisi varmaan palauttaa ne kirjat joskus. Sisarlähetyssaarnaajat piipahtivat tervehtimässä, kun sisar Badger on kutsuttu Müncheniin, ja halusi vielä kerran tavata.
Meillä piti olla treffit sen poliisisedän kanssa, mutta se oli kai jäänyt ylitöihin ja tapaaminen siirtyi perjantaihin.

10.5. Torstai - Mitä ne sanoo?

Yritin kovasti tehdä kaikkia rästiin jääneitä kouluhommia niin saksalaisia kuin suomalaisiakin, mutta ulkona on niin aurinkoista, etten oikein jaksanut keskittyä. Kellon lyödessä kuusi olin jo ihan kypsä ja menin Vaihingenin keskustaan täydentämään ruokavarastoani.
Palattuani kampukselle halusin ruveta herkuttelemaan juustotortulla, johon olin kaupassa langennut. Kaisa kutsui minua kuitenkin UniKinoon, eli leffaan yliopiston auditoriossa. Otimme siis kakun sinne mukaan ja katselimme Snatchia. Saksalaiset olivat yrittäneet kehittää kummallisia murteita mustalaisia varten, joten emme oikein pystyneet seuraamaan, mitä ihmiset leffassa sanoivat. Silti se oli ihan hauska ja Brad oli hyvännäköinen...

11.5. Perjantai - Tänään tutustumme saksalaiseen poliisiin

Tällä kertaa en joutunut koko päivää odottamaan, että puhelin soisi. Heräsin noin 5:40 siihen, että kännykkä piippasi tekstiviestiä. Ralph oli ollut koko yön jossain juhlimassa, ja houkutteli minut mieluummin puistoon viettämään aamupäivää auringossa kuin koulussa tietokoneen ruudun valossa. Ei tarvinnut pitkään houkutella.
Ralph on selkeästi vanha skinhead. Juuri sellainen, mistä reportaasit Saksasta kertovat. Kotoisin rikkinäisestä kodista ja muutama vuosi sitten aina tappeluissa turkkilaisten ja arabien kanssa, koska se vain vihasi niitä. Hämmästyttävää, että se ei mitenkään vaikeuttanut poliisiksi pääsemistä. Ehkä hyvä, ettei turkkilainen kämppikseni ollut vielä hereillä kun kävin kotona aamulla. Vaikka aamu oli mielestäni ihan mukava, jotenkin vaikuttaa siltä, ettei Ralph enää soittele minulle. Ehkä se olikin liian hullu mulle.
Kävin koulussa lukemassa posteja ja yrittäen taas ahkeroida, mutta väsymys houkutteli kotiin päiväunille. Myöhemmin illalla menimme Kaisan ja Bennyn, Kaisan kämppiksen, kanssa Catch the Bus -tapahtumaan. Emme kuitenkaan ehtineet käydä kuin kahdessa baarissa, koska halusimme ehtiä viimeiseen yöbussiin ja jonot olivat pitkiä. Vielä voisin mainita, että olin meistä kolmesta ainoa, jolta kysyttiin papereita. Ehkä sitten näytän taas 16-vuotiaalta.

12.5. Lauantai - Mormonin kirjojen jakamista ja Euroviisujen katselua

Olin taas lupautunut splitille lähetyssaarnaajien kanssa, joten puoliltapäivin kiertelin sisar Parkerin kanssa ympäri kampusta viemässä Mormonin kirjoja kaikille halukkaille.
Saatettuani Parkerin tovereittensa seuraan palasin kotiin. Syötyäni hieman en enää kestänyt olla sisällä vaan lähdin ulos ottamaan aurinkoa. Hetken kuluttua Kaisa liittyi seuraani ja yritimme kirjoittaa jotain raportteja kaikesta mielenkiintoisesta täällä Saksassa. Emme kuitenkaan saaneet paljon aikaiseksi.
Illalla yritimme tehdä samaa sisätiloissa, eli Kaisan kannettavalla, mutta jotenkin päädyimme katsomaan TV:stä Big Brotherin finaalia ja euroviisujen äänestystä. Järjestääköhän Viro ensi vuoden Euroviisut Suomessa, kuten menneinä vuosina on ollut puhetta?

13.5. Sunnuntai - Hyvää Äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi seurakunnan lapset jakoivat kaikille äideille ja mahdollisille tuleville äideille ruusuja. Sisar Kleiwjeg ei kuitenkaan uskonut ehtivänsä laittaa ruusuaan veteen ennenkuin se kuolisi, joten minulla oli kaksi. Lahjoitin toisen Kaisalle, ja houkuttelin hänet taas ulos nurmikolle. Tällä kertaa minäkin paloin.
Illalla yritimme katsoa jääkiekon maailmanmestaruusfinaalia, mutta saksalaiset kanavat hehkuttivat vain formuloita, joissa Häkkinen oli taas jäänyt lähtöviivalle ja Eurosportiltakin tuli vain tennistä. Seurasimme peliä siis netistä, kun emme olleet jaksaneet lähteä baariin muiden suomalaisten kanssa. RP -Onlinen Tickeristä saimme melkein reaaliaikaiset kommentit saksaksi, mutta silti olisi harmittanut, jos Suomi olisikin voittanut ja me emme olisi nähneet sitä.

14.5. Maanantai - Takaisin kouluun

Tuntuu, etten ole ollut koulussa aikoihin. Onneksi tänään ei ollut mitään kovin hankalaa. Kuusi tuntia jaksaa istua kauniillakin säällä sisällä, jos ei tarvitse miettiä muuta kuin missä suhteessa ihmisen pää on muuhun vartaloon. Piirsimme siis valoja ja varjoja toistemme kasvoista ja nopeita luonnoksia eri asennoista.
Koulun jälkeen kävin kaupassa ja taisin nukahtaa, kun en muista mitä muuta olisin tehnyt.

15.5. Tiistai - Kuoroon liittyminen

Vaikka koodeihimme ei ole tehty mitään muutoksia sitten edellisen kerran, ei mikään enää toimi. Koko päivän yritimme ihmetellä, mitä pitäisi tehdä, ja kun viimein saimme jotain edistystä aikaiseksi ja olimme pääsemässä niin sanotusti vauhtiin, olikin jo aika mennä Internet Security tunnille. Mitenköhän siitäkin kurssista pääsisi läpi, kun luennolla en ymmärrä yhtään mistään mitään. Opettaja on toki vieläkin kovin suloinen.
Screen Designiin olisi pitänyt vääntää jotain harjoitustöitä ensi torstaiksi näytettäväksi. Olen hukannut osan ja muutama on vielä tekemättä, mutta en silti saanut kovin paljon tänäänkään aikaiseksi. Tunnelman synnyttäminen väreillä tuntuu kovin vaikealta ja instituuttiin piti lähteä.
Instituutin jälkeen löysin itseni kuoroharjoituksista, mikä oli mielenkiintoista. Laulut olivat tuntemattomia, mutta onneksi esitykseen on vielä vähän päälle viikko aikaa.
Unitheklessa oli taas vaihteeksi vaihtari-ilta. Tuttuja ei paljon näkynyt ja seuraavan päivän studiossa istuminen sai meidät vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa lähteä ajoissa nukkumaan.

16.5. Keskiviikko - Mikään ei toimi...

Javan koodaamiseen käyttämämme ohjelma Forte kaataa koneen joka kerta tänään. Pitäisiköhän siitä sitten luopua? Ainoa ongelma on, että Forteen oli integroitu Tomcat ja ilman Fortea meidän pitäisi repiä se Tomcat jostain muualta. Emme kuitenkaan osanneet määrittää polkuja oikein Windows98:iin, joten emme saaneet mitään aikaiseksi. Sen sijaan päätimme ryhmän kesken tehdä kaiken eri tavalla kuin me aikaisemmin, joten aloitamme ilmeisesti alusta, jos saamme Tomcatin joskus toimimaan. Ahdistaa...
Viiden aikoihin sain tarpeekseni ja lähdin vääntämään Screen Design -töitäni. Eihän niistä kovin kauniita tullut, mutta ehkä voin päästä niillä läpi ensimmäisestä vaiheesta.

17.5. Torstai - Kükenfestit

Dokumenterstellung on myös edennyt siihen asti, että voimme koodata sielläkin Javaa. Jostain syystä se tuntuu melkein helpolta verrattuna internetprojektiimme. En kuitenkaan jaksanut keskittyä kovin hyvin, kun pelkäsin mitä Frau Mayer sanoisi Screen Design -töistäni. Mietin jo pitäisikö jättää tunnille menemättä.
Päädyin kuitenkin kiltisti istumaan tunnille. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, miksi minusta ei sitten tullutkaan designin räiskijää. Onneksi pystyin aina esittämään tyhmää ulkomaalaista, kun huomasin, etten ollut lukenut tehtävänantoa kovin hyvin ja olin ymmärtänyt viimeisen tehtävän hieman väärin. No, ehkä se ei niin haitannut.
Meillä oli Kaisan kanssa Kükenfesteille vain Kükeliput, joten meidän olisi pitänyt olla paikalla ajoissa ja antautua vesipyssyllä ammuttavaksi yms. Minua ei kuitenkaan houkuttanut edes ilmaiset juomat vaan menimme sittenkin Kaisan kanssa UniKinoon katsomaan Hannibalia. Leffan jälkeen emme olleet aivan varmoja pääsemmekö ilmaisilla Kükelipuillamme enää sisään ollenkaan, mutta hyvinhän se meni. Tulimme siis paikalle juuri kun ekaluokkalaisista leivottiin oikeita opiskelijoita ja kaikki saivat ruveta bilettämään. Hieman kävi sääliksi niitä, jotka oikeasti olivat maksaneet sen 15 Dmk siitä huvista.
Bileet oli siis järjestetty koulussa. Koko aula oli järjestetty uudestaan suureksi biletysalueeksi. Yläkerran avautuessa hetken kuluttua kaikille sieltä löytyi luokkia, johon eri baarit olivat tuoneet omaa musiikkiaan ja koristeensa. Olihan bileiden järjestämiseen ilmeisesti nähty paljon vaivaa, mutta tunsin oloni vähän orvoksi kun en tuntenut juuri ketään muuta kuin Kaisan ja muutaman ihmisen samoilta kursseilta. Viihtyvyys nousi kummasti sen jälkeen kun espanjalaiset vaihtarit yrittivät tulla hieromaan tuttavuutta, tai siis lähinnä yksi niistä. Onko kukaan koskaan kuullut sinisilmäisestä vaaleahiuksisesta espanjalaisesta? Nyt on.

18.5. Perjantai - Kadehdittavan mukaansatempaava Harry Potter

Kükenfesteissä tuli viivyttyä niin myöhään, joten kiitin onneani siitä, ettei perjantaina ollut koulua. Puolenpäivän aikaan piti kuitenkin heräillä, koska olin luvannut mennä lähetyssaarnaajien kanssa Sannan luokse ja halusin käydä kaupassa ennen sitä.
Ostoslistaani miettiessäni en tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla vielä olekaan viikonloppu alkanut, vaan minun pitäisi ostaa myös bussilippu. En ajanut pummilla vaan huomasin kaupassa, etteivät rahani riitäkään kaikkeen haluamaani. Päädyin ostamaan jo keräämäni tavarat, menemään automaatille ja kävelemään viereiseen kauppaan, kun en kehdannut samaan heti palata.
Kotona ehdin juuri syödä jotakin kun sisaret tulivatkin jo minua hakemaan. Sannalla oli tosi mielenkiintoisia kysymyksiä, joten olin ihan iloinen siitä, että lähetyssaarnaajat pyysivät minut varmuuden vuoksi mukaan kääntämään vaikeita sanoja ja ilmauksia suomeksi. Mukavaa jutella uskonnosta vaihteeksi ihan ymmärrettävällä kielellä.
Myöhemmin Kaisan luona käydessäni mukaani tarttui Harry Potterin ensimmäinen osa. Loppuillan vietinkin kirjaan uppoutuneena ja olin onnellinen pysyessäni juonessa mukana, vaikka kirja onkin saksaksi. Ehkä sillä on merkitystä, että se on lapsille tarkoitettu...

19.5. Lauantai - Party, party

Heti aamusta aloin taas lukemaan Harry Potteria. Jotenkin toivoisin, että oma päiväkirjani olisi yhtä mielenkiintoista luettavaa. Kuinka paljon mieluummin olisinkaa noitien ja velhojen koulussa kuin opettelemassa javaa, joka ei toimi. En kuitenkaan omaa suuria taikavoimia, joten ehkä ei auta muu kuin yrittää löytää omasta elämästään jotain jännittävämpiä puolia, joista kertoa.
Unitheklessa oli taas Coctail-bileet. Listaan kuuluu kaksi alkoholitonta drinkkiä, mutta vaikka valitsen aina sen ensimmäisen vaihtoehdon, se maistuu joka kerta erilaiselta.
Tavallisesti Unithekle on sisustettu vähän mökkimäisesti pitkine penkkeineen, mutta nyt siellä oli taas enemmän disco-meininki joten innostuimme bilettämään. Olin hieman hämilläni, kun paikan vanhin asiakas, joka olisi voinut olla isoisäni, kysyi haluaisinko tanssia hänen kanssaa. Yritin olla kuin en ymmärtäisi, mutta mies ei ymmärtänyt, että yritin. Lopulta hän kuitenkin väsyi seisomaan keskellä tanssilattiaa ja meni oven viereen istumaan, mutta yritti uudestaan joka kerta kun kävin vessassa. Bennyn ja Kaisan mielestä se oli hauskaa.

20.5. Sunnuntai - Haluatko saada tehtävän kirkossa?

Kirkkoon herääminen oli taas vähän vaikeata, mutta olin kuitenkin melkein ajoissa. Sekä apuyhdistyksessä, että pyhäkoulussa puhuttiin temppeleistä. Steffin ei-mormooni ystävätär oli tullut katsomaan, millaisessa paikassa Steffi sunnuntaitaan viettää, eikä ymmärtänyt oppiaiheesta oikein mitään, joten lähti pois heti apuyhdistyksen jälkeen.
Jäljellä on enää vähän päälle kaksi kuukautta, mutta nyt olen kuulemma saanut kotikäyntiopettajat ja piispa lupasi jälleen miettiä minulle jotain tehtävää. Sovimme, että voin ainakin auttaa lähetyssaarnaajia siihen asti, että jotain muuta keksitään.
Harry Potterin ensimmäinen osa alkoi olla lopuillaan, joten menin Kaisan luo pummimaan seuraavaa osaa ja katsomaan Forrest Gumpia.

21.5. Maanantai - Juna kääntyy

Tänään on laskelmieni kulunut yhtä paljon aikaa siitä kun tulin tänne siihen kun lähden pois. Aika tuntuu menevän nyt nopeammin kuin ennen.
Grafiikkaluento pidettiin tänään eläintarhassa. Onneksi oli aurinkoinen päivä. Frau Mayer oli unohtanut, että kurssin oli tarkoitus olla englanniksi, joten en ollut aina ihan varma, missä ja monelta meidän piti tavata, mutta siitä huolimatta piirtelin eläimiä ihan tyytyväisenä.
Eläintarhareissun jälkeen olin taas jo hieman punainen auringosta. Kävin keskustassa ruokaostoksilla ja pistäydyin koulussa lukemassa sähköposteja ja päivittelemässä päiväkirjaani. Viime viikolla tuntuu tapahtuneen niin paljon, mutta toisaalta en enää muista mitä ja milloin...
Loppuillan ohjelman voi joku lukija ehkä jo arvatakin: Luin Harry Potterin toista osaa.

22.5. Tiistai - Pitkästä aikaa Ally McBeal

Jälleen kerran istuimme studiossa ihmettelemässä, miksei koodimme toimi edes niin hyvin kuin viimeksi. Kun viimein edistyimme hieman, olikin minun jo aika livahtaa taas Sannan luona käymään. Toki mieluummin istuin juttelemassa Joseph Smithistä, kuin koodasin javaa, mutta vähän huolestuttaa ajan kuluminen.
Internet Security oli yhtä hepreaa kuin ennenkin ja välitunnilla saksalaiset kanssaopiskelijani tulivat kyselemään, olinko aikeissa osallistua tenttiin. Taisin jo ilmoittautua niin tekeväni, joten kai on pakko yrittää. Toisaalta olen täällä vaihto-oppilaana, joten ehkä ei ole maailmanloppu, jos en läpi pääsisikään...
Instituutissa oli aika jännittynyt tunnelma, kun kaksi lähetyssaarnaajaa asetettiin tehtäväänsä. En tuntenut heistä kumpaakaan. Toinen on joskus sanonut minulle: "Hallo". Muut ilmeisesti tunsivat heidät paremmin, koska kuoroharjoituksissa oli vain viisi ihmistä, kuoronjohtaja ja säestäjä mukaan lukien.
Illalla olisi Wunderbarissa kuulemma ollut jotain, mutta päädyimme katsomaan mieluummin Ally McBealia ja menemään ajoissa nukkumaan ja valmistautumaan taas viettämään studiopäivää.

23.5. Keskiviikko - Javaa ja Jalkapalloa

Emme ehtineet pitkään studiossa koodaamaan, kun muistimme, että tänään on ensimmäinen Internet Seminar -päivä. Eli kävimme läpi, miten hyvin kenenkin ryhmä on projektissaan edistynyt ja sitten kuulimme kolme esitelmää, joista allekirjoittanut ei ymmärtänyt juuri mitään. Hieman liian teknistä ja nopeaa lausuntaa, mutta samanlainen esitelmä olisi kuitenkin itse kolmen viikon kuluttua pidettävä. Pitäisi varmaan aloittaa...
Esitelmien jälkeen palasimme koodimme pariin ja pian Herr Schultz tulikin ehdottamaan, että jatkaisimme uuden tietokannan luomista javan avulla. Olimme jo kerran aikaisemmin pähkäilleet sitä Herr S:n kanssa. Tällä kertaa mikää ei toiminut, mutta olimme koulussa silti taas kahdeksaan.
Ehdin hieman nukkua, ennenkuin päädyimme Kaisan kanssa Hausfesteille, jotka oli järjestetty ihan vain jalkapallon finaalin vuoksi. Illan kruunasi tietysti se, että Bayern München voitti rangaistuslaukauksiin asti venyneen jännittävän pelin. En kuitenkaan jaksanut pitkään riemuita toisten onnesta, vaan painuimme Kaisan kanssa kotiin nukkumaan noin tunti matsin loppumisen jälkeen.

24.5. Torstai - Helatorstai

Helatorstaihan on vapaapäivä, joten pystyin nukkumaan pitkään. Viimein herättyäni kyllästyin juurikasvuuni ja iskin uuden värin päähäni. Tumman ruskean, ettei tarvitsisi taas heti kohta olla uudestaan värjäämässä.
Tänään alkoi Freibergissä kuoropäivät, joihin olin ilmoittautunut, mutten tiennyt missä ja monelta minun pitäisi olla. Soitin Silkelle ja selvisi, etten ihan ajoissa ehtinyt paikalle, mutta onneksi mitään ei vielä ollut kerinnyt tapahtua.
Olin hieman yllättynyt siitä, kuinka täydeltä ohjelma näytti sunnuntaihin asti. Ehkä en sitten perjantaina studioon menekään. Aluksi harjoittelimme pari laulua, jotka kuuluivat sunnuntain esitykseen. Onneksi laulut olivat suurimmalle osalle yhtä vieraita kuin minullekin, joten en ollut ainoa, joka harjoitusta kaipasikin.
Illalla oli tutustumistarkoitukseen kehitetty erilaisia leikkejä. Arvoimme itsemme ryhmiin ja kiersimme kappelin eri huoneissa suorittamassa erilaisia tehtäviä. Hieman hävetti kun epäonnistuimme viimeisessä. Kuvitellessamme, että meidän pitäisi etsiä vaaleanpunaisia kirjaimia, jotka oli piilotettu ympäriinsä, emme ymmärtäneet heti auttaa tummahiuksista tyttöä, joka tuli kysymään voisiko joku häntä auttaa. Rangaistukseksi hitaudestamme jouduimme valmistamaan pyhien kirjoitusten avulla hengellisen ajatuksen palvelemisesta, jonka sitten jaoimme myöhemmin toisten ryhmien edessä.
Koska Freiberg on hieman kaukana mistään ja ohjelmaa tosiaan riitti, olivat lähellä asuvat jäsenet tarjoutuneet majoittamaan muualta tulleet yöksi luokseen. Ihan kiva idea, mutta minä en ollut sitä tiennyt, enkä halunnut viettää neljää päivää samoissa vaatteissa. Matkasin siis kotiin nukkumaan omassa sängyssäni.

25.5. Perjantai - "Die Kinder bringen uns Schwierigkeiten"

Aamulla yritin nopeasti kasata jotain vaatteita mukaani. En oikein osannut päättää, mitä halusin päälleni laittaa, joten otin mukaan miltei kaikki puhtaat vaatteeni. Niitä ei kovin monta ollutkaan.
Aamupalaa en ehtinyt syödä, mutta livahdin sisään äänenavausharjoitusten aikana. Ensimmäiseksi harjoittelemamme laulut alkavat pikku hiljaa kuulostaa hyvältä, jopa se vaikea kohta missä laulamme aamun lapsista. Jäljellä on kuitenkin vielä kappaleita, joita en ole koskaan kuullutkaan.
Kovasti harjoiteltuamme ja syötyämme alkoi ilta lähestyä ja tanssit alkoivat. Myös kuoron ulkopuoliset nuoret aikuiset olivat kutsuttuja, mutta tunsin oloni hieman yksinäiseksi suuren joukon keskellä. Ehkä Jackson oli oikeassa siinä, että tanssiaisissa kukaan ei saa sitä mitä haluaisi. "Just a big happening where everyone gets shot down."
Vaikka ei kai minulla mitään valittamista oikeasti ollut. Jopa kolme miestä pyysi minua tanssimaan, ja yksi niistä puhui jopa ymmärrettävää suomea.
Tanssien jälkeen menin sitten Mirjamin luokse yöksi, kuten kolme muuta poikaa. Olin niin väsynyt, etten jaksanut syödä ja jutella muiden kanssa ja yritin olla niin harmiton kuin mahdollista.

26.5. Lauantai - Kenraaliharjoitukset ja Wind Symphony

Viimeinen päivä ennen esitystä. Yritin oppia laulamaan mahdollisimman hyvin ja kenraaliharjoituksissa muistaa laulaa vähän hiljempää, jos olin epävarma. Jätin päivällisen väliin ehtiäkseni Sannan luokse käymään. Lähetyssaarnaajat innostuivat kuitenkin pitkään juttelemaan ja minun piti lähteä kesken pois ehtiäkseni Wind Symphonyn konserttiin Esslingeniin. S-Bahn oli kuitenkin niin myöhässä, että jouduin hieman juoksemaan ehtiäkseni etsimään oikeata paikkaa, ja sen pääsisäänkäyntiä.
Musiikki oli kuitenkin kaunista ja nautin siitä, vaikka olinkin vähän väsynyt. Illalla yritin olla vähän sosiaalisempi ja jutella emännän ja muiden vieraiden kanssa, mutta en oikein osaa Schwäbischiä, paikallista "kieltä", tarpeeksi hyvin.

27.5. Sunnuntai - Lauluesitys ja hätäistä piirtämistä

Freibergissä kokoukset ovat oikein päin ja sakramenttitarjottimiin voi koskea huolestuttamatta diakonipoikia. Ehkä se olikin vain meidän seurakuntamme jutttu.
Pyhäkoulun aikana availimme ääniämme ja harjoittelimme vielä viimeisen kerran, kunnes apuyhdistyksen ja pappeuskokouksen aikana esitimme koko sikermän Jeesuksesta. Olisin halunnut kutsua ystäviäni kuuntelemaan, mutta kukaan ei oikein olisi selvinnyt Freibergiin klo.11 sunnuntaiaamuna.
Esityksen jälkeen söimme viimeisen kerran lounasta yhdessä ja todistuskokouksen jälkeen menin kotona käymään. Matkaan kuluikin vähän enemmän aikaa kuin olin kuvitellut ja jouduin heti lähtemään uudestaan ehtiäkseni Wind Symphonyn järjestämään takkavalkeailtaan. Houkuttelin Kaisan mukaani mainostamalla kaunista musiikkia, mutta takkavalkeailta olikin enemmän puhepainotteinen. Koska olimme tulleet myöhässä, emme löytäneet tuoleja allemme vaan istuimme salin perällä näyttämöllä, eikä puheista oikein saanut selvää sinne asti. Kaisalla taisi olla tylsää, mistä olin pahoillani. Tarjoilu oli kuitenkin ihan hyvä.
Illalla muistin kauhukseni, että grafiikan ensimmäinen harjoitustyö pitäisi palauttaa maanantaina, enkä ollut edes aloittanut. Kokosin äkkiä asetelman lasipurkista, Frühlingsfeisteiltä saamastani auringonkukasta ja vanhasta Opin ja liittojen kirjastani, josta otsikko on kulunut pois. Yritin piirtää siitä kolme pienempää kuvaa. Ensimmäisen paperiin katsomatta, toisen piirtämällä kaikki tyhjät alueet esineiden ja varjojen ympäriltä ja kolmannen, jossa kaikki mittasuhteet olisivat tarkkaan oikein piirrettynä. Varsinaista isoa Still Leben -piirrustusta en jaksanut edes aloittaa, kun uni jo painoi päälle.

28.5. Maanantai - Tanssiva leguaana

Aamulla piti siis herätä ajoissa piirtämään Still Lebeniä. Siitä tuli vähän hätäisesti tehdyn näköinen, kuten odottaa saattoi, mutta olipahan jotain, mitä palauttaa Frau Mayerille. Kun olin epätoivoisena piirtänyt koko yön oli vähän vaikeata jaksaa enää keskittyä kuudeksi tunniksi piirtämään lisää.
Aloitimme pelkistämällä eläintarhan luonnoksiamme graafisiksi logoiksi. Harjoiteltuamme niin pitkään havaintojen tekemistä, oli mukavaa vaihtelua piirtää ihan omasta päästä. Minulla alkoikin olla, miltei hauskaa siinä vaiheessa kun eläimistä piti tehdä sarjakuvamaisia hahmoja ja leguaanani rupesivat tanssimaan...
En ole pitkään aikaan ehtinyt kunnolla lukemaan sähköpostejani ja päiväkirjan päivittäminen näyttää aina sijoittuvan maanantai-iltaan, joten täällä taas olen koneen ääressä. Illalla menimme pitkästä aikaa lenkille. Päivällä on liian kuuma moiseen.

29.5. Tiistai - Nuttu nurin, onni oikein

Kuvittelimme, että kaikki muut internet studioryhmästämme yhtäkkiä tajuavat kaiken ja me olemme ainoita, jotka eivät ole saaneet mitään toimivaa aikaiseksi. Siksi yritimme mennä sinne aamulla ajoissa ennen muita, ja yrittää käydä läpi muiden tuotoksia. En kuitenkaan saanut itseäni ylös revittyä, ennen kuin kello oli noin viittä vaille minun ja Kaisan sovitun tapaamisen. Kouluun kävellessäni huomasinkin, että paitani on nurinpäin. Onneksi kovin moni tuttu ei ollut tullut vastaan.
Käännettyäni paidan oikein päin huomasin, että studion ovi on vielä lukossa, joten menin lukemaan sähköpostejani ja löysin Kaisan koulun aulasta. Päästyämme hetken kuluttua studioon sisälle huomasimme, että muidenkin sivut ovat vain hämäystä, eli staattista html:ää, jossa navigaatio toimii. Meidän ei siis auttanut muu kuin yrittää itse opetella koodaamaan. Muutaman tunnin kuluttua saimmekin jsp-sivumme toimimaan servletin kanssa ja kirjoittamaan ja poistamaan rivejä tietokantataulusta. Ei se kovin kauniilta vieläkään näyttänyt, mutta ainakin se toimii, kuten pari viikkoa sitten sovimme. Mikä onnistumisen elämys!
Aivan liian aikaisin olikin taas aika mennä Internet Security -luennolle, missä yritin kovasti kirjoittaa taululta muistiinpanoja. Samat asiat lukevat kyllä skriptissäkin, mutta koska en pysy mukana opettajan selityksissäkään nukahtaisin muuten.
Ensimmäistä kertaa harkitsin olla menemättä instituuttiin. Olisi pitänyt käydä kaupassakin, mutta pyhisten ja kauppakassin raahaaminen instituuttiin ja takaisin ei ole mikään houkutteleva vaihtoehto. Matka asemalta kirkolle ei ole pitkä, mutta pelkkää ylämäkeä ja portaita.
Pitkän aikaa viivyteltyäni päädyin kuitenkin yrittämään ja olin siitä tyytyväinen. Tulin tietenkin myöhässä, joten olin aivan yllättynyt siitä, miten täynnä kappelisali oli. Olin aivan unohtanut, että Bob Turley oli tänään vierailulla kertomassa elämästään. Mainoksia on toki näkynyt kappeleiden ilmoitustauluilla jo vaikka kuinka pitkään, mutta en edes tiennyt, kuka on Bob Turley. Sekin kuitenkin selvisi pikkuhiljaa. Tullessani sisään Bobin elämäntarina oli edennyt jo kahdeksan vuoden ikään ja hän kertoi maanisdepressiivisestä isästään, joka monen itsemurhayrityksen jälkeen lopulta onnistui. Bob ei koulussa koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan ja päätyi lopulta alkoholi-, huume- ja vankilakierteeseen. Omat ongelmani alkoivat tuntua pienemmiltä, kun vanhin Turley lopulta kertoi, kuinka hän viimein sai paremman itsetunnon, löysi kauniin vaimon, meni kasteelle ja on nyt viiden lapsen isä.
Vanhin Turleyn lopetettua ilmoitettiin, että seuraavaksi instituutin kuoro tulee laulamaan yhden niistä lauluista, joita viime viikonloppuna harjoittelimme. Olin ollut siitä täysin epätietoinen, joten meinasin jäädä penkkiini istumaan, mutta olisin tuntenut oloni kovin tyhmäksi ja ulkopuoliseksi siinä, joten kävelin reippaasti muiden mukana eteen ja koitin hymyillä kaikille kauniisti. Laulu meni kai ihan hyvin, vaikka omat nuottini olivatkin kotona ja katsoin vieressä seisovan tytön nuotteja. Tarjoilu oli myös maittava ja antoi voimia kulkea kaikkien kantamuksieni kanssa takaisin kotiin.

30.5. Keskiviikko - Fest-I-Will

Studiossa odotti ikävä yllätys tänä aamuna. Kaikki tiedostomme oli siirretty, mikä minnekin. Häiritsivätkö ne jotakuta niin kovasti? Kaksi viimeksi päivittämäämme tiedostoa olivat jopa kokonaan hävinneet. Niitä ei löytynyt edes roskakorista. Yrittäessämme löytää, mitä oli pelastettavissa Herr Schultz tuli kertomaan, että eilen oli päädytty sittenkin koodaamaan ilman servlettiä, eli taas kaikki uusiksi. Minkä takia opettajat ylipäätään ottavat osaa johonkin kouluprojekteihin täällä? Ehkä siksi, että ohjelmamme on tarkoitettu koulun uusille webbisivuille...
Hieman lohdutti se, että Tucowsista löytyi ohjelma, joka löysi tiedostomme levylle jääneistä jäljistä, vai miten se nyt menikään. Ehkä me nyt taas opimme, miten tärkeää on ottaa varmuuskopioita.
Internet seminaarista vastaava opettaja sekoili myöskin. Yritti väittää, että minun ja Kaisan esitelmämme piti olla tänään, vaikka muistan selvästi meidän sopineen päivästä kahden viikon päästä. Paikalla oli myös muutama muu, jotka olivat valmistautuneet esiintymään tänään, mutta koska opettaja kuvitteli heidän esiintyvän ensi kerralla pääsimme vähän aikaisemmin jatkamaan koodaamista. Tietokannan luominen osoittautui jälleen kerran kovin hankalaksi, kun java piti laittaa siihen väliin, joten emme edistyneet taaskaan kovin pitkälle.
Lähdin kuitenkin ajoissa pois, koska olimme sopineet lähetyssaarnaajien kanssa meneväni sisar Parkerin kanssa Cindyn vauvasuihkuun, jotta muut ehtivät tehdä jotain muuta. Nyt vasta minulle selvisi, miksi täällä on niin paljon amerikkalaisia, että heillä on ihan oma englantia puhuva seurakuntansakin täällä. Alueella on kolme armeijan tukikohtaa, jotka ovat kuin pienoisamerikka. Kaikki puhuvat englantia ja kaupassa voi maksaa dollareilla. Lähetyssaarnaajasisaret pyysivät minut sinne, jotta voisin tutustua myös amerikkalaisen seurakunnan sisariin ja juttelinkin kovasti ihmisten kanssa vaippa-aiheisten leikkejen ja syömisen ohella. Eräässä leikissä päädyin voittajaksi, koska istuin kolme henkilön päässä oikealla naisesta, jolla on lyhimmät hiukset. Voitin tuoksukynttilän, mikä kovasti lämmitti mieltäni.
Koska lähetyssaarnaajilla on kotiintuloaikansa, lähdimme melko aikaisin takaisin kampukselle päin ja menimme Kaisan kanssa Unithekleen. Kesän alkamisen riemuksi siellä oli järjestetty Fest-I-Will, eli penkkejä ja pöytiä oli levitetty kadulle ja viereiselle parkkipaikalle asti. Lavalla soittivat livebändit ja juomaa ja ruokaa olisi saanut, jos olisi jaksanut jonottaa. Kaisalle tuli ikävä Suomen festareita ja tuttuja oli suuresta ihmisjoukosta vaikea löytää. Palasimme kotiin jo puolenyön aikaan valittaen väsymystä, mutta oikeasti halusin vain lukea Harry Potteria, kunnes toinen osa päättyi.

31.5. Torstai - Nicht mehr immatrikuliert?

Olisin halunnut jäädä kotiin nukkumaan, mutta onhan Dokumenterstellung niin kovin mielenkiintoista, että nousin kuitenkin ylös. Harjoittelimme xmleditin käyttöä, mutta en tainnut edistyä kovin hyvin.
Kuvittelin jo joutuvani taas syömään lounasta Mensassa aivan yksin toisten opiskelijoiden keskellä, mutta käveltyäni yliopiston puolelle huomasin unohtaneeni lompakon kotiin. En jaksanut enää kävellä takaisin Mensaan, joten keitin spagettia ja söin kotona samaan aikaan kun Victoria ja hänen poikaystävänsä nauttivat aamupalaa.
Screen Designin harjoitustunnilla huomasin saaneeni viestin koulun sähköpostiosoitteeseeni:

"Guten Tag, User sm22 !

Da Sie nicht mehr an der HDM immatrikuliert sind
wird Ihr Account in Kürze gelöscht.

Bitte sichern Sie die Daten in Ihrem Home-Verzeichnis
baldmöglichst auf ein anderes Medium.

Mit freundlichem Gruss

HDM Rechenzentrum - Benutzerverwaltung"

En voinut ymmärtää, miksi en muka olisi enää kirjoilla koulussa, eikä paikalla ollut enää ketään, jolta kysyä, joten lähdin kävelemään.
Päätin varmuuden vuoksi mennä Vaihingenin raatihuoneelle hankkimaan itselleni oleskeluluvan jäljellä olevaksi ajaksi. Kaisan kertomuksista tiesin, ettei se aivan yksinkertaista olisi. Yritin siis ottaa kaikki mahdolliset paperit mukaan, mutta huomasin viime metreillä unohtaneeni passin kotiin. Päätin kuitenkin yrittää ajokorttia ja jonotin vuoroani. Virkailija väitti ajokortin käyvän hyvin, mutta halusi pankista todistuksen siitä, kuinka paljon opintotukeni ja asumislisäni on Dmarkoissa. Pankista sain kovin epävirallisen näköisen, käsinkirjoitetun lappusen, jossa kuitenkin oli leima mukana. Palasin raatihuoneelle ja jonon takia päädyin eri virkailijan puheille. Hän oli sitä mieltä, että tarvitsen kaksi valokuvaa itsestäni. Koska mukanani oli vain yksi, kävin läheisessä valokuvausliikkeessä ottamassa itsestäni kalliilla rahalla uusia passikuvia. Saatuani luvan tulla raatihuoneella jonon ohi virkailijalle oli selvinnyt, etten aio enää viipyä täällä kolmea kuukautta pidempään, joten en sitten tarvinnutkaan valokuviani. Passi sen sijaan oli oleellinen, joten matkustin kotiin ja takaisin saadakseni lyhytaikaisen oleskeluluvan elokuun loppuun asti. Toivottavasti se kelpaa Frau Weißille. Raatihuoneen virkailijat olivat sitä mieltä, etten olisi tarvinnut mitään.
Yritin ostaa itselleni lisää puheaikaa kännykkään, mutta kortit olivat Vaihingenin puhelinliikkeestä loppuneet, joten menin Stuttgartin keskustaan vain sitä varten. Palkinnoksi ympäriinsä juoksemisesta ostin itselleni puoli kiloa mansikoita. Eiväthän ne tietenkään vetäneet vertoja suomalaisille marjoille, mutta ihan hyviä silti.
Koska kännykkäni oli ollut koko ajan pois päältä, oli Kaisa mennyt yksinään lenkille. En itse ehtinyt lähteä koska halusin mennä UniKinon halpaa elokuvaa katsomaan. En kyllä ole koskaan nähnyt yhtä pitkiä jonoja, kuin silloin. Vaikka elokuvan piti alkaa viisi minuuttia ennen kuin Kaisa ehti kotiin, ehti hän käymään suihkussa ja tulemaan seurakseni ennen kuin kovin paljoa oli kerinnyt tapahtumaan. Itse huomasin jo kerran nähneeni elokuvan. En vain ollut tunnistanut saksankielistä nimeä. Kaipasin kuitenkin rentoutumista, joten ei paljon häirinnyt.

1.6. Perjantai - Voi, aurinko, mihin katosit?

Vein oleskelulupani koulun toimistoon ja sain kuulla, etten muka ollut tuonut kuittia opiskelijakortin maksusta. Ehkä se on jossain kotona. Menin Rechnenzentrumiin kysymään käyttäjätunnukseni lakkauttamisesta ja he olivat sitä mieltä, että varoitus oli vain tullut pari kuukautta liian aikaisin. Viimevuotisten vaihto-oppilaiden sivut ovat kuitenkin vielä verkossa, joten silti ihmetyttää. Kaisakaan ei ole saanut tuollaisia viestejä.
Yritin kovasti hoitaa kouluhommia eteenpäin, mutten vieläkään jaksanut pitkään keskittyä. Ilmat ovat kummasti viilenneet näin loman aluksi. Siitä huolimatta sai Kaisa minut houkuteltua lenkille ja innostuimme kiertämään vähän pidemmän lenkin kuin tavallisesti, ja pääsimme järville asti.

2.6. Lauantai - Siivousvuoro

Tänään sataa ja on harmaata. Kävin kaupassa hakemassa itselleni edes jotain hyvää syötävää. Olisi tehnyt mieli viettää koko päivä sängyssä lojumassa ja lukea vain Harry Potteria, mutta kävin kuitenkin lenkillä pienestä sateesta huolimatta, ja koska minulla on siivousvuoro tällä viikolla, yritin hoitaa edes sen asian pois päiväjärjestyksestä.

3.6. Sunnuntai - Rakeita myöhästelijöille

Myöhästyin S-Bahnista noin minuutin, joten olin kirkossa noin vartin myöhässä. Yllättävä raekuuro iski päälleni juuri kun olin kävelemässä Hauptbahnhofilta kappelille. Ehkä joku yritti opettaa minua olemaan ajoissa.
Tänään on taas paastosunnuntai, ja kun todistuskokouksessa tuli hiljainen hetki päätin itsekin mennä eteen ja jakaa toditsukseni Kristuksesta muiden seurakuntalaisten kanssa. Mitenköhän en ole tehnyt sitä useammin Suomessa, kun se olisi ollut paljon helpompaa kuin täällä?
Kun sää ei ollut tänäänkään paljon parempi, en loppupäivänä saanut muuta aikaiseksi, kuin että luin Harry Potterin kolmannen osan loppuun.

4.6. Maanantai - Pullista tulee pannukakku

Tänään on joku yleinen pyhäpäivä Saksassa. Kaupat eivät ole auki. Ei myöskään koulu, joten päädyin kirjoittamaan esitelmääni ihan alkeellisesti kynällä.
Olen jo pitkään suunnitellut leipovani täällä pullia. Edellisen kerran joku oli ottanut ja juonut jääkaapissa olleen maitoni. Toivottavasti meni tarpeeseen. Kaisa valisti minua, ettei saksalaisten maitojen tarvitse olla jääkaapissa, vaan ne säilyvät avaamattomina ihan huoneen lämmössäkin. Huomasin kuitenkin ostaneeni juuri vääränlaista maitoa, joka ei ollut pärjännyt kaapissani paria päivää. Kaisakin oli tullut luokseni leipomaan, joten yhdessä päätimme tehdä sittenkin pannukakun. Jos siitä saa ruokamyrkytyksen, ei tarvitse ainakaan yksin olla sairaalassa, vaan olemme siellä kolmistaan Victorian kanssa. Pannukakusta tuli ihan hyvää, mutta täyttävää. Kaisan hedelmätorttu valmistui niin paljon myöhemmin, ettei enää jaksanut olisi jaksanut syödä. Maistaa piti kuitenkin ja sekin oli ihan hyvää, vaikka jouduimmekin pitämään sitä uunissa paljon pidempään, kuin ohjeessa sanottiin.

5.6. Tiistai

Nyt on siis viikon loma, mutta olin päättänyt silti olla tänään koulussa ja mennä vaikka studioon koodaamaan javaa. Projektiryhmä on alkanut viettää studiossa aikaa ihan urakalla, varsinkin illalla, mutta jos päätämme ahkerasti nousta ajoissa ja mennä aamulla studioon, ei siellä ole ketään ja ovi on lukossa. En väitä, että olisin mikään aamuihminen muutenkaan, mutta olisi illalla joskus muutakin tekemistä.
Kuten nyt vaikka instituutti. Tänään kyllästyin valittamaan, kuinka jyrkät portaat kirkkomatkalla on ja hyppäsin metroasemalta bussiin ja matkustin sillä pari pysäkinväliä. Tunsin oloni kovin veteläksi, mutta ainakin olin melkein ajoissa, eikä tarvinnut edes hikisenä huohottaa alkurukouksen aikana. Instituutin aiheena oli kai jotain jumalallisista luonteenpiirteistä ja niiden kehittämisestä, mutta olen näköjään lukutehtävissä hieman jäljessä.

6.6. Keskiviikko

Internet projektin deadline alkaa lähestyä. Studiossa ilmenee pientä paniikinomaista hermostuneisuutta. Testasimme tietokantarakennettamme syöttämällä sinne tietoja ja kyllähän sieltä virheitä löytyikin... Vietimme studiossa suorastaan koko päivän aamusta ilta yhdeksään. Muut jäivät vielä jatkamaan, mutta kun tuli nälkä...

7.6. Torstai

Olimme taas Kaisan kanssa ensimmäisenä studiossa ja yritimme syöttää uudestaan kaikki rakenteiden korjaamisessa menetetyt tiedot tietokantaan. Jäljellä oli kuitenkin vielä muutama bugi, joista kokosimme kattavan selvityksen, ja pääsimme jopa ihmisten aikoihin pois lähtemään.
Mikä oli ihan kiva. UniKinossa näytettiin Keisarin uudet kuviot alkuperäisäänillä, ja sitä olen koko kevään odottanutkin. Olisi voinut suru tulla puseroon, jos se olisi jäänyt väliin. Nyt olin siis paljon iloisempi, ja leffakin oli ihan hauska.
Myöhemmin illalla päädyimme vielä viereisen Studentenwohnheimin Sommerfesteille, joissa oli kovin paljon väkeä. Tunsin oloni hieman ulkopuoliseksi, kun en vieläkään tunne kaikkia, mutta ilta muuttui paremmaksi kun rupesin juttelemaan belgialaisen vaihto-oppilaan kanssa, joka asuu naapurissani. Sillä on omat hyvät puolensa. Kumpikin voi saattaa toisensa kotiovelle...

8.6. Perjantai

Nyt alkaa olla jo niin paniikki omasta esitelmästä, että internetprojekti saa jäädä oman onnensa nojaan vähäksi aikaa. Olen kovasti yrittänyt kerätä tietoa itseeni, mutta en oikein saa sitä paperille saksaksi. Saksan kieliset kirjat aiheesta auttavat hieman, mutta osa asioista on vain käännettävä englannista. Yritin päästä edes alkuun ja sain jotain kirjoitettua, mutta eihän se hyvältä näytä. En kuitenkaan jaksanut kovin myöhään vääntää, vaan päädyin naapuriin illalliselle. Kyllähän minä ihan hyvin tulen toimeen kämppisteni kanssa, mutta emme me koskaan yhdessä syö, kuten vastapäisen oven takana. Ehkä siksi, että naapurissa asuu vain vaihto-oppilaita; belgialaisen lisäksi pari kivan näköistä espanjalaista poikaa ja kiinalainen tyttö. Meillä taas noudatetaan suomalais-saksalaista perinnettä:Yksityisyys on tärkeämpää kuin sosiaalisuus, paitsi kännissä.

9.6. Lauantai

Marko on tullut käymään. Tai tuli jo eilen, mutta sai matkatavaransa vasta tänään. Tulivat Kaisan kanssa tuomaan karjalanpiirakoita ja ruisleipää minullekin. Hyvää.
Yritin kovasti käsin kääntää esitelmääni, kun en tietokonetta täällä omista. Olin kuitenkin jälleen kiinnostuneempi Harry Potterista kuin SMIL-kirjoista, joten en oikein vieläkään ole valmis. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa...
Illalla menimme Klaasin kanssa leffaan katsomaan Pearl Harbouria. Ihan mukava pätkä, tosin omituista nähdä amerikkalaisten puhuvan toisen maailmansodan aikana saksaa toisilleen, kun japanilaiset kuitenkin puhuivat kaunista japania tekstityksen kanssa.
Tapasimme vielä Kaisan ja Markon paluumatkalla irkkupubista ja menimme yhdessä syömään pizzaa ennen kuin matkasimme yöbussilla kotiin.

10.6. Sunnuntai

Eilinen valvominen kostautui jälleen. En ehtinyt apuyhdistykseen ollenkaan, kun olin nukahtanut, ennen kuin muistin laittaa herätyskellon soimaan. No, pyhäkoulu ja sakramenttikokous olivat silti hyviä ja tunsin oloni taas vähän enemmän hengellisesti ravituksi.
Päätin, että lepopäivän pyhittäminen on tarpeeksi hyvä syy olla jatkamatta esitelmän valmistelua, ja luin sen sijaan instituuttikirjaa ja Uutta Testamenttia, jos se vaikka parantaisi koulumenestystäni, kuten apostoli lupasi...
Olin myös naapurissa auttamassa kun Klaas paistoi lettuja flaamilaiseen tapaan. Autoin myös paistamisessa, en pelkästään syömisessä. Flaamilaisissa letuissa tuntuu olevan enemmän sokeria ja rasvaa kuin suomalaisissa, mutta silti suomalaiset ovat mielestäni parempia. Ehkä se on tottumuskysymys.

11.6. Maanantai

Grafiikkatunnilla emme tällä kertaa piirtäneet juuri ollenkaan. Kuuntelimme luentoa storyboardeista ja muusta kuvallisesta viestinnästä, ja mietin olisiko sittenkin pitänyt yrittää tehdä esitelmää. Koska tekstini ei tunnu vieläkään valmiilta koneelle kirjoitettavaksi, menin kotiin kääntämään ajatuksiani saksaksi. Pyysin Klaasin auttamaan kääntämisessä, mutta lähinnä rupesimme väittelemään parhaista esitystavoista ja siitä, mitkä uskonnot ovat lahkoja, ja mistä sen voi tietää.

12.6. Tiistai

Studio oli jälleen lukossa, kun yritimme mennä sinne aamulla. Toisaalta esitelmäni pitäisi olla huomenna, joten lintsasin kaikki mahdolliset tunnit saadakseni sen tehtyä. Kun olin saanut valmiiksi kaiken, paitsi hankalimmat ja tärkeimmät kohdat, päätin jatkaa työskentelyä mieluummin sohvalla kuin koneen ääressä. Selvisi, että Klaas oli eilisen keskustelumme jälkeen käynyt netissä etsimässä tietoa mormonismista ja löytänyt onnekseni viralliset kirkon sivut hollanniksi. Kävin instituutissa ja pidin hengellisen ajatuksen ajankäytöstä, koska itselläni on nyt eniten ongelmia sen kanssa.

13.6. Keskiviikko

Aamulla esitelmäni ei vieläkään ollut kirjoittanut itseään loppuun. Väänsin sitä koko aamupäivän ja sain lopullisen version aikaiseksi muutamaa minuuttia ennen kello kahta. Jättäydyin viimeiseksi ja koitin yrittää päättää voinko lukea esitelmäni suoraan paperista vai en. Kun sitten pääsin alkuun, vaikutti siltä, ettei paperista lukeminen onnistu, koska en enää osaa pitää esitelmää paperista. En tiedä kuinka monta kielioppivirhettä tein ja kuinka monta sanaa käytin väärin, mutta toivottavasti joku edes ymmärsi jotain. Opettaja oli sitä mieltä, että olin kovin rohkea yrittäessäni puhua saksaa. Niinkö huonosti se meni? No, ainakin on ohi...
Jännitys laukesi kotiin päästyäni ja nukahdin autuaasti. Kun Klaas pääsi koulusta kovin myöhään, ja yritti houkutella opiskelijayhdistyksen grillibileisiin, en olisi millään jaksanut lähteä mihinkään. Koitin keksiä mitä tahansa tekosyitä, mutta lopulta päädyin keittämään itselleni teetä ja reippasti lähtemään. Kun pääsimme perille, oli salaatti jo loppunut ja pikkuhiljaa alkoi sataa. Katsoimme koulun seinää vasten vanhaa mykkäfilmiä, jonka musiikit oli modernisoitu. Satunnaiset salamat ja ukkosen jylinä tuntuivat sopivan filmin mystiseen tunnelmaan, mutta olin silti kovasti väsynyt ja odotin vain loppuratkaisua. Se olikin vähän omituinen. Tarinan kertoja taisi itse olla mielisairaalassa ja todellisuus oli aivan toinen kuin, mitä aluksi kerrottiin.

14.6. Torstai

Tänään on kuulemma joku katolilainen pyhäpäivä, joten luentoja ei ole. Kuten kaikki kunnon nörtit, vietin vapaapäivän tietysti koneen ääressä ja yritimme saada lukujärjestyksensuunnittelijan työkalun toteutettua. Tietokantamme ei kuitenkaan ole yksi niitä yksinkertaisimpia ja koodimme näyttää hetkessä kovin pitkältä, enkä vieläkään ole oppinut kommentoimaan.

15.6. Perjantai

Vapaapäivät sujuvat yhä enemmän ja enemmän studiossa. Kaisa oli valmistautumassa maanantain esitelmään, joten yritin yksinäni väittää pojille huomanneeni tietokantarakenteessa vielä yhden virheen. Pitkän aikaa pähkäiltyämme saimme asian hoidettua, mutta kaikki tauluissa olevat relaatiot ovat nyt vähän sekaisin ja oma koodini lakkasi toimimasta. Hyvä aika lähteä kävelemään...
Illalla en tainnut saada aikaiseksi mitään järkevää. Kävin naapurissa syömässä ja lueskelin instituuttiaineistoa. Illalla taisin lähteä ovet paukkuen kotiin kieltäytyen antamasta mitään hyvänyön pusuja. En enää muista, mistä syystä, joten ei tainnut olla kovin tärkeää.

16.6. Lauantai

Eilisen jälkeen en kuitenkaan heti halunnut olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaan annoin ajan kulua. Marko ja Kaisa ovat Baselissa käymässä Steffenin luona, joten yritin lukea Harry Potteria ja pestä pyykkiä ja muuta erittäin mielenkiintoista ajanvietettä. Kun sitten viimein iltapäivällä koputin naapurin ikkunaan, Klaas tuli käymään ruusu selän takana, enkä voinut olla enää kovin vihainen.
Koska Klaasilla tuntuu olevan paljon opiskeltavaa, päädyimme molemmat heille lukemaan. Yritin taas kovasti käydä läpi instituuttikirjaa, mutta olen vasta Pietarin kirjeissä, kun pitäisi olla Ilmestyskirjassa. Ehkä pitäisi mieluummin lukea ensin luvut seuraavaa kertaa varten, mutta sitten pelkään väliin jäävien lukujen unohtuvan kokonaan.

17.6. Sunnuntai

Piispan neuvonantajalla oli tänään asiaa ennen pyhäkoulua. Tarjosivat minulle tehtävää lastenhuoneessa, jonka tietysti otin vastaan. Olen täällä kuitenkin kovin vähän aikaa, mutta on mukava siitä huolimatta tuntea olonsa hyödylliseksi, edes vähän aikaa. Ja sitä paitsi halusinkin jo päästä leikkimään kaikilla lastenhuoneen kivoilla leluilla...
Menin kotiin, tai siis naapuriin, innoissani kertomaan uudesta tehtävästäni. Jouduin kuitenkin kovasti selittelemään, ennen kuin kukaan ymmärsi mitä oikein tarkoitin uudella tehtävällä kirkossa. Että olen lastenhoitaja vain pari tuntia sunnuntaisin. En saa siitä palkkaa, joten en tee "työtä" pyhäpäivänä. Eikä kukaan muukaan kirkossa saa tehtävistään palkkaa, se on pelkkää palvelemista...
Illalla oli meidän seurakunnassamme kastetilaisuus, ja koska sain Klaasin houkuteltua mukaan, ajattelin kerrankin olla itsekin paikalla. Tietysti se oli ihan hyvä tilaisuus. Olisin vain toivonut ymmärtäväni enemmän, samoin Klaas, joka oli kovin pettynyt siitä, ettei tarjoilua löytynyt. Olin siitä itsekin kummissani, joten leivoin kotona pullia ja kutsuin kaikki tutut ja tuttavat niitä syömään. Ensimmäinen pellillinen tosin paloi hieman, mutta kovasti kävivät silti kaupaksi.

18.6. Maanantai

Grafiikkatunnilla kävimme läpi typografiaa. Tuntui aluksi kovin kuivalta, kun sitä samaa olemme puhuneet myös Screen Designissa saman opettajan kanssa. Innostuin kuitenkin hieman, kun rupesin viimein leikkimään kirjaimilla ja loin omista etukirjaimistani uuden logon vaatemerkille, jota luultavasti en koskaan suunnittele, mutta logo on valmis. Jos löydän jostain skannerin, voin liittää sen tähän, mutta vähän on huonosti näkynyt skannereita tässä koulussa.
Kävin grafiikan jälkeen studiossa kääntymässä, mutta siellä olivat kaikki koneet varattuja, joten menin kotiin. Klaas tuli käymään ja yritti houkutella mukaan juoksemaan. Koska Kaisa oli jo aloittanut esitelmän jälkeisen juhlimisen, päätin yrittää. On kuitenkin vähän eri asia juosta jonkun kanssa, joka haluaa pitää kunnostaan huolta ja ehkä laihtua hieman, kuin jonkun, joka harjoittelee triathlonia varten. Olin intervalliharjoittelun jälkeen kovasti väsynyt, vaikka kävelinkin välissä pari kierrosta samalla kun Klaas juoksi viisi.

19.6. Tiistai

Olen yllättynyt, kuinka Java alkaa pikkuhiljaa sujua, tai siis osa siitä alkaa sujua. En nyt väitä osaavani ohjelmoida, mutta kyllähän puolen vuoden työharjoittelusta jotain tietokannasta html:ksi generoimisesta on päähän jäänyt. Studiossa on kuuluu aina silloin tällöin hermostunutta mutinaa ja Medianight todellakin lähestyy. Viikon päästä pitäisi olla jotain näytettävää.
En kuitenkaan jaksanut mennä Internet Securityyn tälläkään kertaa vaan menin splitille lähetyssaarnaajien kanssa. He olivat menossa Sannan luokse ja halusinkin olla paikalla. Keskustelun jälkeen kello oli jo niin paljon, että päätin lähteä saman tien instituuttiin, ja ehdin kerrankin syömään muiden nuorten aikuisten kanssa.
Ilmestyskirjan ymmärtäminen oli vieläkin vaikeata saksaksi kun, en ollut ehtinyt sinne asti instituuttikirjaa lukea. Emme kuitenkaan käyneet läpi kovin suurta osaa, joten ensi kerraksi voisin yrittää valmistautuakin.

20.6. Keskiviikko - Javaa ja palohälytys

Studio kutsui taas aamulla. Koodaamisen keskeytti kuitenkin pian korviasärkevä ääni käytävästä. Palohälytin soi ja kaikkien oli mentävä ulos. Minkäänlaista paniikkia ei kenelläkään näyttänyt olevan. Olisiko ollut yllätysharjoitus? Lähinnä ärsytti, kun olisin halunnut jäädää koodaamaan oli koulussa sitten tulipalo tai ei. Kaisa ei vaikuta yhtä innostuneelta. Sanoi toivoneensa, että studio palaisi. No, se ei kuitenkaan palanut eikä minun kovin pitkään täytynyt odottaa. Yritimme saada lukujärjestyksen suunnitteluun työkalua, mutta mitä enemmän yritän saada sitä valmiiksi, sitä enemmän huomaan asioita, jotka voisivat olla paremmin, tai suorastaan eivät voi olla kuten aluksi suunnittelimme.
Niinpä olinkin hieman myöhässä lähetyssaarnaajasisarten tapaamisesta. Onneksi olimme menossa sisar Parkerin kanssa päivälliselle amerikkalaiseen seurakuntaan kuuluvan sisar Taylorin luo ja hän oli suorastaan iloinen siitä, että sai parikymmentä minuuttia lisäaikaa saada riisit kypsäksi. Ruoka oli oikein hyvää, mutta kun olin saanut sisar Parkerin kotiin saatettua olin jo kovin väsynyt, puhuin saksaa amerikkalaisittain ja en olisi voinut kuvitellakaan meneväni Hausfesteillä, vaikka Kaisa kovasti kutsui.

21.6. Torstai - Onko minulla vielä tuntejakin?

Koulutunneilla käyminen ei enää tunnu niin tärkeältä. Yritin aamulla istua Dokumenterstellung tunnilla, mutta kun päivän aiheena oli Tomcat serveri ja JSP, päätin sittenkin mennä studioon leikkimään omien jsp-sivujemme ja Tomcatin kanssa. Taitavat omatkin hermoni olla vähän tiukilla siellä, kun tiuskin kavereilleni, ja en jaksa enää välittää. Kun saimme toisiltamme anteeksi pyydettyä ja oman osuutemme toimimaan edes presentoitavaan vaiheeseen, päätin lähteä studiosta kävelemään, vaikka kello oli vasta neljä.
Päiväkirja ei näköjään ole kolmeen viikkoon oikein päivittynyt, joten istun Rechnenzentrumissa ja koitan muistella, mitä oikein on milloinkin tapahtunut.
Aikani muisteltuani huomasin kellon rientäneen niin paljon, että piti lähteä unikinoon päin. Tiikeri ja lohikäärme menetti kyllä hieman viehätystään, kun ihmiset puhuivat saksaa, mutta muuten se oli ihan kaunis filmi. Klaasin mielestä pitkäveteinen, mutta ei kai kaikkia voi miellyttää...

22.6. Perjantai - Leiriytyminen

Southside kutsuu. Olemme menossa festareille, mutta kaikki on vielä pakkaamatta. Aamulla tuli melkein paniikki, kun oli kiire ja kännykkä oli lataamatta. No, Klaas auttoi tiskaamalla astiani samalla kun pakkasin ja kännykkä latautui ainakin puoli tuntia. Se oli loppujen lopuksi kaikista mukana olevista kännyköistä kaikista pisimpään kestävä.
Jonkin verran kiertoteihin tutustuttuamme saavuimme leirintäalueelle ja pykkäsimme telttamme pystyyn melko lähelle festarialuetta. Saksalaiset tuntuvat ottavan ulkoilmaelämisen ihan tosissaan ja mukaan on raahattu päivänvarjot, pöydät, tuolit, grillit ja jääkaapit. Meilläkin oli mukana osa mukavuuksista kun Steffen, Kaisan saksalainen kaveri, piti huolta järjestelyistä.
Ensimmäisenä iltana oli kuitenkin enimmäkseen kylmä, joten kömmimme nukkumaan ihan ajoissa. Onneksi Steffenin siskolta lainattu makuupussi oli lämmin.

23.6. Lauantai - Benjihyppy ja konsertteja

Ensimmäinen festaripäivä valkeni aurinkoisena ja helteisenä. Suihkuun ei ollut pitkää jonoa, ehkä siksi, että vesi oli jäätävän kylmää. No, tulipahan ainakin herättyä.
Joukkomme lisääntyi. Steffenin tyttöystävä, -sisko ja siskon kaveri saapuivat aamulla, ja meillä on oma pieni kolmen teltan kylämme. Kuunneltuamme koko pitkän aamun äänentoiston testailua, alkoivat bänditkin viimein soittaa. En oikeastaan tuntenut siellä esiintyviä bändejä, ainakaan nimeltä, joten nautin lähinnä auringosta ja yleisestä festaritunnelmasta. Pitkään harkittuani päätin myös käydä tekemässä benjihypyn.
Yöllä jouduin luopumaan lämpimästä makuupussista ja pärjäämään Aletan, Steffenin tyttöystävän, vanhalla makuupussilla, joka ei ollut kovin lämpöä pitävä. Sää oli kuitenkin vähän lämpimämpi, joten yön yli selvittiin kuitenkin.

24.6. Sunnuntai - Hellepäivä

Tänään oli suihkuihinkin jonoa. Aurinko paistaa kuin viimeistä päivää ja suihkusta selvittyäni meinasin astua jonoon pyörtyneen tytön käden päälle. Apua näytti kuitenkin olevan jo tarpeeksi, kun ambulanssikin saapui hetkeä myöhemmin. En oikein päässyt kirkkoon tänään, mutta yritin pyhittää lepopäivän lukemalla pyhiksiä ja polttamalla itseni auringossa. Biletysfiilistä ei meinannut löytyä, mutta viimeiset esiintyjät Offspring ja Die Toten Hosen saivat minut kuitenkin houkuteltua edes käymään festarialueella.

25.6. Maanantai - Paluumatka ja kirkon torni

Aamulla pistimme kamat pussiin ja pakkauduimme Aletan autoon, kun Steffenin sisko oli kaverinsa kanssa ajanut kotiin jo yöllä. Päätimme jättää Kaisan ja minun luennot sikseen ja tutustuimme Ulmiin, Einsteinin kotikaupunkiin. Aletta opiskelee siellä, joten söimme aamiaista latasimme kännykkämme Aletan kämpässä ja ajoimme yliopistolle. Aletta opiskelee lääketiedettä, ja hänellä oli joku pakollinen biologian luento, joten menimme Kaisan, Markon ja Steffenin kanssa nelistään keskustaan. Kävimme Ulmin kirkossa ja kiipesimme sen 160 metriseen torniin. Näköala oli ihan upea, mutta kapeista kierreportaista meinasi tulla paha olo.
Syötyämme vielä mansikoita ja jäätelöä matkasimme takaisin yliopistolle ja Aletta heitti urhoollisesti Steffenin vanhempiensa luokse ja meidät Stuttgarttiin. Päästyäni kotiin asti koputin huoneeni ikkunasta naapurin ikkunaan ja kutsuin Klaasin käymään, kun sillä oli kuulemma ollut niin ikävä. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten oikein jaksanut viihdyttää vieraita vaan nukahdin pian.

26.6. Tiistai - Kaikki materiaali ei olekaan netissä

Studioproduktio on näköjään siinä vaiheessa, että siihen ei enää kosketa ennen presentaatiota, että se toimisi edes jotenkin. Ja kyllähän se nyt näyttää hyvältä, luultavasti ei kovin käytännöllinen oikeasti, mutta ei kukaan varmaan huomaa...
Meillä ei enää ole mitään tehtävää sen eteen, kun emme kerran pysty mitään sujuvasti saksaksi kertomaan, joten rupesin päivittämään päiväkirjaani ja lukemaan Harry Potteria. Yritys oli saada viimeisinkin osa Markon mukana Suomeen, mutta koska se on pisin niistä kaikista, on neljäs osa vieläkin kesken.
No, Marko siis lähti Suomeen ja minä kävin sisar Mitchellin kanssa Sannan luona. Keskustelu oli jälleen antoisa, vaikka sitten olinkin kovasti myöhässä Internet Securitystä. Olin unohtanut avaimeni kotiin, joten minulla ei edes ollut muistiinpanovälineitä mukana. Olin niin myöhässä, että päätin odottaa taukoon asti ja hiippailla sisään tunnin toiselle puoliskolle. Kävi ilmi, että kurssin loppuosaan ei ole mitään Skriptiä netissä vaan pari viimeistä asiaa olisi pitänyt omaksua tunnilla ja tehdä muistiinpanoja. Mitäs lintsasin. Ehkä saan muistiinpanot joltain kopioitua; luennoista en kuitenkaan olisi ymmärtänyt mitään...
Instituutissa opettaa taas sama vanhempi mieshenkilö, jonka puhe oli maaliskuussa liian nopeata minulle. Ilmestyskirjan ymmärtäminen on vieläkin vaikeata, mutta hämmästyksekseni tajusin kuitenkin, mistä puhuttiin.

27.6. Keskiviikko - Sadetansseja eläinpuistossa

Emme olleet ihan varmoja tarkoittiko eilen sopimamme kello kahdeksalta studiossa iltaa vai aamua. Koska en millään olisi malttanut herätä ajoissa, olin aivan varma, että se tarkoitti iltaa. En siis ollut miettinyt vaatteitani tai edes pessyt hiuksiani, kun meille selvisi medianigthin olevan vasta huomenna ja tänään meidän tosiaan presentoivan tuotostamme aamulla puoli yhdeksältä kaikille Studiengangimme opettajille. Onneksi huoneessa oli kovin pimeää, ja meidät pyydettiin nurkkaan seisomaan, hymyilemään ja jakamaan esitteitä esityksemme lopuksi.
Pojat olivat näköjään poissaollessamme kovasti suunnitelleet tämänkin, ja tuotoksemme vaikutti ihan ammattimaiselta. Aivan kaikki eivät pitäneet koomisiakin piirteitä hipovasta liiallisesta markkinoinnistamme, mutta jotenkinhan meidän piti pystyä kilpailemaan muiden näyttävämpien internet-, filmi-, ja valoprojektien kanssa. Yleinen palaute oli kuitenkin positiivista ja saamme siitä kai jonkin arvosanankin. En tosin tiedä otetaanko tuotettamme koskaan käyttöön, mutta toivottavasti. Eihän se vieläkään täydellinen ole, mutta niin paljon vaivaa kuin mekin sen eteen olemme nähneet...
Tapasin lounastauolla Klaasin ja hän tuli henkiseksi tuekseni Hausmeisterille ilmoittamaan, etten tarvitse huonettani enää elokuussa. Kai sitten oikeasti muutan pois heinäkuun lopussa. Aika alkaa kulua kovin nopeasti, kun tentitkin lähestyvät hurjaa vauhtia.
Koska sää oli taas kaunis, päätimme mennä uudestaan eläintarhaan, koska halusin vielä kerran piirtää luonnoksia grafiikan kakkostehtävää varten. Klaas ei kuitenkaan ollut koskaan käynyt Wilhelmassa ja halusi välttämättä kiertää koko puiston ja nähdä kaikki eläimet.
Kun olin viimein saanut tarpeekseni koko ajan liikkuvien eläinten piirtämisestä, aloimme kulkea pikkuhiljaa kohti viimeisiä eläinaitauksia ja yhtäkkiä ukkonen alkoi jyrähdellä ja rankkasade yllätti meidät. Klaas halusi odottaa katoksen alla, mikä oli parempi vaihtoehto myös luonnoksilleni, mutta itse olin jo kastellut itseni innostuessani laskemaan liukumäestä ja jäin sateeseen tanssimaan niin kuin ennen lapsena.
Sateen hieman tauottua matkasimme keskustaan ja ostimme muutaman pizzapalan mukaan, koska minä olin liian märkä istumaan ravintolassa. Päästyämme Vaihingeniin asti rankkasade ja ukonilma oli siirtynyt sinne. Aurinko oli jo laskenut ja minulla oli niin kylmä, ettei se enää vaikuttanut ollenkaan hauskalta. Sandaaleissa juokseminen ei oikein onnistunut, joten otin ne pois ja viluissani juoksin kotiin ja suoraan lämpimään suihkuun. Klaas oli jäänyt katoksen alle tuodakseen luonnokseni ja reppuni kuivana takaisin, mutta sade vain jatkui ja jatkui. Lopulta hänkin päätti lähteä juoksemaan, kun sade ei ollut aivan niin rankka.

28.6. Torstai - Medianight

Aamulla olo tuntui vähän heikolta. Lämpöä ei kuitenkaan ollut, joten yritin mennä Dokumenterstellungtunnille, vaikkakin viisi minuuttia myöhässä. Luokassa ei kuitenkaan ollut ketään, enkä jaksanut lähteä ketään etsimäänkään, joten päädyin koneen ääreen kertomaan tätäkin juttua.
Myöskään Screen Design tunnilla ei ollut ketään. Onhan nyt jo viimeinen viikko ja Task 2 on jo annettu sähköpostitse. Rupesimme siis hyvissä ajoin henkisesti valmistautumaan Medianightia varten. Kaikki Studioproduktiot esittäytyvät silloin julkisesti kaikille kiinnostuneille ja meilläkin oli omat presentaatioaikamme. Olihan meillä toki paljon kauniita lupauksia siitä kuinka tietokantasysteemimme helpottaa kaikkien koulussa vaikuttavien ihmisten elämää, mutta välillä löysimme uusia bugeja koodistamme. Onneksi ihmisiä kiinnosti yleensä paljon enemmän, mitä filmejä ja animaatioita koulussa oli saatu aikaiseksi. Aina kun en ollut istumassa ja hymyilemässä koneidemme vieressä, kävin itsekin katselemassa ympärilleni.
Filmit olivat ehkä vähän liiankin taiteellisia, tai siis aiheet olisivat voineet olla vähän lähempänä opiskelijoiden omaa elämää, niin niistä olisi voinut saada jotain irti. Mutta tietysti niissä piti olla kuolemaa ja traagista rakkautta ja mieleltään sairaita ihmisiä.
Oli siellä muutama ihan hauskaksi tarkoitettu saippuaoopperaparodiakin joukossa. Kun kello läheni yhtätoista, päätimme yleisön puutteesta johtuen jättää viimeisen presentaatiomme pitämättä ja kiikutimme laitteemme takaisin yläkertaan ja olimme kaikki iloisia siitä, että se on ohi.
Odoteltuamme kahteentoista saimme viimein kuulla ensimmäiset arvosanamme tältä lukukaudelta. Studioproduktiomme oli arvioitu 1,4 arvoiseksi asteikolla yhdestä neljään. 1,0 on paras mahdollinen ja 4,1 on durchgefallen eli hylätty. Siitä ilahtuneena menimme kotiin ja söimme pizzaa.

29.6. Perjantai - Haudan kaivelua

Luennoista on nyt siis selvitty. Nautin vapaudestani ja eilinen valvominen on kääntänyt vuorokausirytmini niin päälaelleen, että nukun aamulla helposti puoleen päivään. Kävin kuitenkin Klaasin kanssa lenkillä ja yritin parhaani, vaikken niin kovasti vastaan pannutkaan toisen ehdottaessa minulle lyhyempää reittiä kuin itselleen. Metsän keskeltä löytyikin leikkipaikka, jossa oli keinuja ja renkaita joissa roikkua. Olin tohkeissani harjoittelemassa kieppejä, kun Klaas tuli toiselta puolelta vastaan.
Illalla kävimme kaupungilla kävelemässä ja päädyimme leffaan katsomaan huikeata laatuelokuvaa nimeltä Tomb Raider.

30.6. Lauantai - En pidä kengistäni tänään

Menimme taas juoksemaan, mutta kesken kaiken se alkoi kyllästyttämään. Juosta nyt vain ympäriinsä pusikossa. Varsinkin kun kengät hiersivät ja suuhun tuli ötököitä minua ärsytti. Päätin pitää vähän taukoa juoksemisesta ja ostaa joku päivä kunnon juoksukengät.
Illalla olo ei tuntunut yhtään paremmalta. Tai no, suihku tietysti virkisti, mutta tunsin oloni maailman unohtamaksi, tai ainakin Suomen, ja kovin antisosiaaliseksi, joten päätin olla menemättä Landoneiden grillibileisiin, vaikka lähetyssaarnaajat kovasti olivat kutsuneet.
Sen sijaan minulla oli viimein aikaa lukea Harry Potterin neljäskin osa loppuun. Koska Kaisa olisi halunnut laittaa sen Markon mukana Suomeen, mutta tämä on jo kerinnyt lähteä, lupasin itse hoitaa kirjan jotenkin takaisin kotimaahan.

1.7. Sunnuntai - Tutustuminen lastenhuoneeseen

Taisin lukea Harry Potteria vähän liiankin myöhään, kun aamulla olin niin kovasti myöhässä kirkosta, vaikka olisin kerrankin halunnut olla ajoissa. Hiivin kuitenkin hiljaa lastenhuoneeseen ja toimin kuunteluoppilaana koittaen tutustua lapsiin. Tabea oli hieman peloissaan uudesta naamasta, mutta onneksi muuta lapset olivatkin vähän reippaampia.
Kotona kieltäydyin naapurin lounaskutsusta, mutta koska ruokaa oli kuulemma paljon, lupasin tulla myöhemmin syömään, ja Klaas pääsi kertomaan kämppiksilleen, miten kummallisen mormoonin kanssa hän oikein yrittää olla. Ruoka oli ihan hyvää viideltäkin ja päiväunieni lomassa yritin vähän opiskella instituuttia varten.

2.7. Maanantai - Tenttikausi alkaa

Joku apostoli on muistaakseni joskus luvannut, että jos pistämme seminaarin ja instituutin muun opiskelun edelle, Herra siunaa myös koulumenestystä. Tuohon lausuntoon nojaten päätin saada muut kiinni ja opiskella ilmestyskirjan loppuun ennen tiistaita. Siihen menikin melkein koko se aika, kun en nukkunut tai syönyt tai vastaavaa.

3.7. Tiistai - Viimeinen kerta instituutissa

Viimeinen kerta instituutissa. Kerrankin olin ihan mukana opetuksessa, mutta hieman vaikutti siltä, ettei opettajan lisäksi kovin moni muu ollut oikeasti lukenut oppikirjaa, tai edes Raamattua.
No, illalla olikin jo sitten korkea aika alkaa oikeasti tentteihinkin lukemaan. Kaivoin Dokument Erstellung Skriptin esiin ja etsiskelin sanakirjasta kaikkia hankalia sanoja.

4.7. Keskiviikko - Ahkeraa opiskelua

Sain Skritpin käytyä läpi niin, että kuvittelin ymmärtäväni mitä siinä sanottiin. Tentti pelottaa silti hieman. Kävin hakemassa opettajilta allekirjoitukset, että saisin pitää sanakirjaa tentissä. Varmuuden välttämiseksi.

5.7. Torstai - Ensimmäinen tentti

Tentti alkaa vasta kahdelta, joten aamupäivällä ehti vielä viimeisen kerran katsomaan kaiken läpi. Lounastakin ehti syömään, mutta sitten olikin jo aika. Aika, joka oli aivan liian lyhyt. Kuvittelin toki osaavani kirjoittaa XML-dokumentteja, mutta että paperille. Ehkä olisi vain pitänyt harjoitella kaikki esimerkkikoodit ulkoa, mutta kulutin ensimmäisen tehtävän xsl:n vääntämiseen 2/3 ajasta ja koska tehtäviä oli vielä pari jäljellä, molemmat kahta kauheampia, aloin olla jo aika epätoivoinen.
Jopa saksalaiset sanoivat ajan olleen liian lyhyt. Onko mikään turhauttavampaa, kuin tietää osaavansa vastata paremmin, mutta joutua jättämään suurimman osan tyhjäksi, kun ei ole aikaa vastata. Olen hidas kirjoittaja. Oikeassa elämässä voi aina copypastettaa...
Menin illalla splitille lähetyssaarnaajien kanssa, ja jaoimme Mormonin kirjoja. Sain ajatukseni jonkin verran pois tentistä. Ehkä Herr Goik antaa minun säälistä päästä läpi.

6.7. Perjantai - Olympialaiset ja tanssit

Tänään yritin kovasti muistella, miten suklaakakku tehdään. Kotiin soittaminen tuntui niin kalliilta, että toivoin vain parasta. Onnistuin kuitenkin polttamaan sulan rasvan pohjaan. Saavutus sinänsä. Kuorrutuksesta tuli siten hieman vähärasvaisempi kuin yleensä. Kaakaopulverikin oli ehkä hieman liian voimakkaan makuista. Sai kuitenkin luvan kelvata.
Päivällä osallistuin muiden suomalaisten kanssa yliopiston vaihtareille suunnattuihin olympialaisiin. Klaas koki pienen identiteettikriisin muuttuessaan muutamaksi hetkeksi suomalaiseksi Klasuksi. Pelit olivat ihan hauskoja, mutta suomalaiset noudattivat sääntöjä vähän liiankin tarkasti. Muuten en voi ymmärtää, miten voimme hävitä niin reilusti tukkihumalajuoksussa, kananmunan heitossa, kaljan juomisessa yms. Itse en tietenkään juonut mitään. Ehkä se vaikutti.
Illalla siistiydyttyäni hieman otin suklaakakun mukaan ja sain kyydin Pfahlhausille, missä oli instituutin päättäjäistanssit. Ruokaa oli yllinkyllin ja sain hieman tanssiakin. Siellä oli ehkä liiankin mukavaa, kun yhtäkkiä huomasin, ettei metro enää kuljekaan. Onneksi paikalla oli vielä yksi auto, joka oli menossa Vaihingenin ohi.

7.7. Lauantai - Instituutin päättäjäiset

Eilisestä valvomisesta huolimatta jaksoin herätä niin ajoissa, että ehdin jopa syödä aamupalaa muiden kanssa Pfahlhausilla. Kuorolla oli vielä viimeiset harjoitukset ennen esitystä ja palautimme laulut mieleemme. Esitys on siis sama, jota harjoittelimme Freibergissä Chortagungin aikana.
Lounaan jälkeen sain todistuksen käynnistäni instituutissa ja sitten olikin suuri jännityksen paikka. Yleisöä tuli lisää, koska kaikki oli kutsuttu. Klaas ja Kaisakin saapuivat kutsustani paikalle. Esitys meni kuitenkin kuulemma hyvin, ja siitä saattaa olla jokin nauhoituskin olemassa. Pitänee yrittää hankkia.
Loppupäivän olin melko väsynyt ja taisin ottaa päiväunet toisensa jälkeen.

8.7. Sunnuntai - Tyhjästä on paha nyhjästä

Instituutin päättäjäisistä uupuneena, en olisi millään jaksanut aamulla nousta ajoissa. Joten vaikka kuinka yritin juosta metroon, myöhästyin silti noin minuutin ja jäin odottamaan seuraavaa. Onneksi bussi tuli juuri sopivasti ja olin vain viisi minuuttia myöhässä. Lastenhuoneessa meni kai ihan mukavasti. Tabealla oli synttärit ja Lennart ei vieläkään halunnut jäädä yksin leikkimään ilman isää tai äitiä.
Kirkosta palattuani löysin ahkerasti ensi viikon tentteihin opiskelevan Klaasin, joka antoi ymmärtää nyt olevan minun vuoroni tehdä ruokaa kaikille, kun olen niin monta kertaa syönyt hänen tai Julion tekemää ruokaa. Mitäs kutsuivat!
Toki haluaisin tehdä itsekin osani, mutta juuri tänään ei kaapissa ole ruokaa kuin yhdelle ja kaupat ovat kiinni. Menin vähin äänin kotiin ja söin yksinäni. Olin muutenkin niin väsynyt, että nukuin melkein koko päivän. Klaas tuli illalla hieromaan rauhaa ja teki lisää ruokaa meille molemmille.

9.7. Maanantai - Lisää ruokaa

Yön yli nukuttuani päätin mennä kauppaan ja ostaa kaiken tarvittavan. Halusin kokeilla kaakaopaketin kyljestä löytynyttä ohjetta ja muutenkin ruokkia lähimmäisiäni. Kutsuin Kaisan, Klaasin ja Julion illalliselle, mutta koska yritin samalla lukea myös tentteihin tänään, kaikki oli vielä ihan kesken kun vieraat alkoivat soittaa ovikelloani.
Kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin. Ruokaa oli liikaakin ja huomenna ei enää tarvitse kokata. Internet Securitykin on vähän vähemmän hebreaa, mutta hyvin vähän.

10.7. Tiistai - Blaah...

Onpas taas aika vierähtänyt ripeästi. Yritin viimein aloittaa Screen Designin toista tehtävää, mutta masennuin miltei alkutaipaleella kun Flash ei toimikaan tällä koneella. Sää on jälleen kovin kesäinen, eikä tekisi yhtään mieli miettiä koulujuttuja.
Kirjoittelin siis päiväkirjaani, kunnes joku houkutteli minut lounaalle ja yritin ymmärtää Internet Security skriptin sisältöä.

11.7. Keskiviikko - 4 kk

Tänään on kulunut neljä kuukautta siitä kun tulin tänne. Klaas juhlii jotain flaamien omaa juhlapäivää. Pistivät kuulemma valloneille kovasti hanttiin joskus muinaisuudessa ja voittivatkin 11. heinäkuuta, mutta ei se näköjään pitkälle riittänyt.
Internet Securityn skripti ei mitään selkeätä luettavaa ole ja tenttiin valmistautuminen menee lähinnä kielen opiskeluksi.

12.7. Torstai - Paniikki

Ehkä Internet Security ei olekaan hebreaa, vaan pelkkiä algoritmeja ja kapulasaksaa, mutta aika alkaa loppua. Kävin Sannan luona sisar Mitchellin kanssa ja menin Kaisalle lähinnä valittamaan siitä, kuinka kumpikaan ei ymmärrä yhtään mitään.

13.7. Perjantai - Viimeinen tentti

Koska tentti oli aamulla yhdeksältä, emme oikein ehtineet nukkua kovin hyvin. Edellisestä tentistä oppineena, en enää jäänyt turhaan miettimään mitään, vaan yritin vain mahdollisimman nopeasti kirjoittaa kaiken, mitä suinkaan muistin jostain sanasta, jonka näin kysymyksen keskellä. Ei mitään aavistustakaan liittyikö vastaukseni kysymykseen vai ei. Ehkä siitä jotain tulee.
Loppupäivä taisi mennä siitä toipumiseen. Yritin vääntää Screen Designia, mutta uni vei voiton.

14.7. Lauantai - Leijonaa mä metsästän...

Klaas lähti kotona käymään, joten heräsin ajoissa toivottamaan hyvää matkaa. Kävin kaupungilla ostelemassa paperia, kartonkia ja eläinkirjan grafiikan tehtävää varten. Milloinkohan olen viimeksi kuluttanut yhtä paljon rahaa yhden kurssin läpi pääsemiseen? No, kirjassa on ihan kauniita kuvia.
Yritin kovasti piirtää jonkun näköistä leijonaa, ja sainkin illalla viimein jotain aikaiseksi. Ongelmana oli lähinnä saada ihmismäisiä ominaisuuksia sopimaan eläimen ruumiiseen, mutta kai se jotenkin onnistui.

15.7. Sunnuntai - Leevin hiomista

Olin kirkossa kerrankin ajoissa ja Lennartkin jäi vähäksi aikaa reippaasti lastenhuoneeseen, kun äidin piti mennä.
Kämppä tuntuu oudon hiljaiselta. Ehkä kaikki ovat lähteneet viettämään viikonloppua. Itse yritän piirtää leijonalle nimeä, jotenkin leijonamaisesti, ja sepittää siitä pientä legendaa. En olisi jaksanut keskittyä ja kävin vähän väliä katsomassa tyhjää jääkaappiani ja yritin keksiä jotain muuta tekemistä.

16.7. Maanantai - Designin räiskimistä

Aamulla kävin kirjoittamassa Leevin legendan puhtaaksi koneella ja printtasin sen ulos. Yritin kyhäillä siitä ja piirtämästäni kuvasta kaunista kokonaisuutta kartongille ja kävin palauttamassa sen AM:n toimistoon, jopa tuntia ennen deadlinea.
Screen Design ei kuitenkaan suostunut ihan niin vain vääntymään. En osaa käyttää Flashia ja kun kaikki helpitkin ovat Hilfejä, alkoi kärsivällisyys loppua. Lopulta minulla alkoi olla epäilyksiä siitä onko jonkun toisen tekemän logon käyttäminen pohjana sittenkään ihan rehellistä, joten päätin aloittaa kaiken ihan alusta.
Kaisa sai minut vaihteeksi lenkille houkuteltua, mikä teki ihan hyvää. Jalassa oleva rakkokin oli jo ehtinyt parantua.

17.7. Tiistai - Viimeisen koulutehtävän palautus

Hausmeister kävi aamulla tarkastamassa onko kämpässä jotain pahastikin vialla. Valitin Tanskassa on Fest i Nord nyt. Tekisi mieli olla jo siellä. Yritin siis vääntää Screen Designia uuden ideani kanssa ja se valmistuikin lopulta. Pakkasin laukkuni, mutta päätin kuitenkin ensin varmistaa saanko matkalippuja vai en. Päädyin lentämään vasta seuraavana aamuna, koska minulla ei ollut aavistustakaan, miten pääsisin kentältä Slangeruppiin.
Päädyin siis vielä kerran Unithekleen viettämään Stammtischiä ja tapaamaan kaikkia muita vaihtareita. Vasta nukkumaan mennessäni keksi, että voisin laittaa kaikki painavat kirjani saman tien Suomeen jonkun tutun mukana, joten pakkasin laukkuni uudestaan.

18.7. Keskiviikko - Jalkapalloilija ja kukkaistyttö

Aamulla pääsin siis viimein matkaan ja jonkin aikaa seikkailtuani ja kysyttyäni neuvoa vääriltä asiakaystävällisyydestä tietämättömiltä ihmisiltä pääsin vihdoin viimein Slangeruppiin asti ja ehdin vielä lounastakin nauttia.
Kuulin, että tyttöjen jalkapallopelit alkoivat pian, joten vaihdoin vaatteeni ja ujuttauduin mukaan joukkueeseen. Kuten tavallista, hävisimme molemmat pelimme ja emme päässeet edes jatkoon tällä kertaa.
Illan tanssien teemana oli 70-luku, mistä minulla ei ollut aavistustakaan, koska en ollut huomannut ohjelmassa lukevan Dancing-sanan olevan linkki. Ihmisen täytyy kyllä olla titteliltään Web-Designer, ettei tuollaista huomaisi. No, kävin ulkona poimimassa kukkia hiuksiini ja laitoin leveät housuni jalkaan. Meni useimmilta ihan täydestä läpi.

19.7. Torstai - Gaalailta

Vietin melkein koko päivän "elokuvissa". Yksi majapaikkana pitämämme koulun luokista oli pimennetty ja valkokankaalla pyöri Tulivaunut ja Gods Army tyyppisiä leffoja. Tunsin oloni kovasti kohotetuksi, mutta piileskeltyäni koko päivän ei kenelläkään ollut mahdollisuutta pyytää minua gaalailtaan deitiksi. Ihan kiva perinne, jos on tutustunut viikon aikana johonkuhun, mutta kun aina löytyy niitä deitittömiä tyttöjä, joille kukaan ei tuo ruusua.
Laitoin kuitenkin hameen päälle ja korkokengät jalkaan ja jonkin aikaa vihjailtuani sain eilen tapaamani saksalaisen Miken ymmärtämään, että hänen pitäisi pyytää minut deitikseen, eikä mennä vain yhtenä ryhmänä kaikkien muiden saksalaisten kanssa. Ilta meni ihan mukavasti syödessä ja vähän tanssiessa, mutta väsyin nopeasti ja päädyin ajoissa nukkumaan. Taidan olla tulossa ihan vanhaksi.

20.7. Perjantai - Todistuskokous ja tivolin riemuja

Viimeisenä päivänä oli perinteisesti hengellisiä puheita ja todistuskokous. Varmasti viikon parasta ohjelmaa, tosin istuminen alkoi loppuvaihessa jo tehdä tiukkaa. Kaikki uudet ja vanhatkin tuttavuudet halattuamme pääsin suomalaisten bussilla Köpenhaminaan asti ja menin muiden suomalaisten kanssa tivoliin.
Hard Rock Cafesta tilaamani kanasalaatti oli niin muhkea annos, että otin loput mukaan evääksi, ja koska muovihaarukat olivat loppuneet sain luvan ottaa metallisen sillä välin kun tarjoilijat katsoivat muualle. Harmi, ettei siinä edes lue, mistä se on viety.
Päivä sujui nopeasti ja illalla en enää jaksanut etsiä yösijaa vaan menin valmiiksi lentokentälle ja yritin nukkua penkillä.

21.7. Lauantai - Oma pehmeä sänky...

Torkuin melkein koko aamupäivän, vaikkei se mitenkään mukavaa ollutkaan. Päästyäni lähtöselvityksestä läpi erehdyin ostamaan uuden kirjan juuri kun pääsin edellisistä eroon. Se teki kuitenkin loppumatkasta rattoisampaa.
Kotiin asti päästyäni oma sänky oli niin houkutteleva, että vietin siinä miltei koko loppupäivän.

22.7. Sunnuntai - Olen kiitollinen käsistäni

Nukuttuani viimeinkin hyvin olin kirkossa jopa ihan hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Ehdin jopa etsiä kuvia lastenhuoneen opetusta varten. Puhuimme siitä kuinka voimme olla kiitollisia siitä, että meillä on sellaiset ihmeelliset apuvälineet kuin kädet.
Kotona jatkoin eilen ostamieni Fazer-karkkien syömistä ja uuden kirjani lukemista. Kotoakin soitettiin vaihteeksi.

23.7. Maanantai - Belgialaista suklaata

Huolestuneena siitä, saanko vieläkään kaikki tavarani Suomeen, päätin yrittää käyttää loppuun mahdollisimman paljon käyttötavaroistani. Joten kokeilin Viktorian kylpyhuoneeseen jättämästä naistenlehdestä löytämiäni kampausvinkkejä kuluttaakseni muotovaahtoa ja hieroin itseeni kaiken maailman body lotioneita. Ulos kouluun lähteminen kesti ainakin tunnin.
Koitin käydä sähköpostini läpi ja päivittää päiväkirjaani tänne, mutta sekin jäi kesken. Klaas tuli takaisin vähän ennen kuutta takaisin, mutta olin luvannut mennä samoihin aikoihin lähetyssaarnaajien kanssa sanomaan Sannalle ja Mayalle hyvästit. Heidänkin vaihtoaikansa loppuu pian ja sisar Kleijwegkin lähtee takaisin Hollantiin ensi viikon keskiviikkona. Samana päivänä kuin minäkin.
Myöhemmin illalla sain kauan sitten luvatun kilon belgialaista suklaata. Hyviä praliineja, mutta olin jo syönyt niin paljon liitulakuja ja Tobleronea, ettei kovin monta praliinia enää sisään mahtunut.

24.7. Tiistai - Kirsti Tiina Kirsi

Tänään vietin nimipäivääni käymällä uudestaan Mercedes-Benz museossa ja Stuttgartin kuuluisassa televisiotornissa katsomassa näköalaa. Ja olihan se huikea. Melkein saatoin nähdä kotiin asti. Poistuessamme hissistä näimme myös Ralf Schumacherin, mikä oli tietysti kovin hienoa, vaikka henkilökohtaisesti en ehtinyt ajoissa huomata ja näin vain hyvin vähän.
Kävimme Klaasin kanssa vielä iltakävelyllä ja söimme belgiasta mukaan tuotua suklaamoussekakkua.

25.7. Keskiviikko - Taideteoksia ja lasten animaatio

Hiusten laittamiseen Glamour-lehden ohjeiden mukaan menee kovin paljon aikaa. Tuli melkein kiire lähteä taas keskustaan, koska halusin käydä vielä Staatsgaleriessa katselemassa taideteoksia. Syötyämme ja etsittyämme turhaan Klaasille uutta hattua, Klaas erehtyi antamaan minun päättää, mitä seuraavaksi tekisimme.
Raahasin Klaasin katsomaan animaatiota Shrekistä, vaikka tämä kuinka väitti, ettei pidä lasten elokuvista. Onneksi tämä oli kuitenkin loppujen lopuksi poikkeus säännöstä ja olimme molemmat tyytyväisiä.

26.7. Torstai - Retki Müncheniin

Klaasilla on työhaastattelu Augsburgissa, joten kävimme samalla Münchenissa. Kaunis kaupunki. Stuttgartista puuttuu sama viehätys, ehkä siksi että vanhat rakennukset tuhoutuivat sodan aikana niin tyystin.
Olin ottanut loput belgialaiset praliinit mukaan, mutta ne olivat päivän aikana sulaneet yhdeksi suureksi möykyksi. Klaas esitti loukkaantunutta, mutta ehkä syön sen möykyn vielä joskus makean nälkääni.

27.7. Perjantai - Unikeonpäivä

Tänään on unikeonpäivä, joten nukuin puoleen päivään ja heräsin siihen, että Klaas tuli hakemaan seuraa lounaalle. Ulkona on taas miltei liiankin kuuma ja päädyin istumaan koulun viileään tietokoneluokkaan kirjoittelemaan kauan lykkäämääni päiväkirjaani.

28.7. Lauantai

Kaapista löytyy vielä vaikka kuinka suuri läjä jauhoja, sokeria, suolaa ja ties mitä. Päätin tehdä taikataikinaa ja kaakaopaketin tortun alkeisyhdistykseen vietäväksi. Sitä varten piti kuitenkin vielä kerran käydä keskustassa ruokakaupassa ja muutenkin vielä kiertelemässä. Klaas oli luvannut ostaa katukauppiaalla näkemäni sormuksen, kun lupasin vaikka maksaa Klaasin lipun päästäksemme katsomaan lasten filmiä. Samaa sormusta ei kuitenkaan enää löytynyt, joten piti yrittää etsiä toinen yhtä kiva.

29.7. Sunnuntai

Torttu meni hyvin kaupaksi ja lapset lauloivat kauniisti. Leikittyämme taikataikinalle ja saatuamme kädet pestyksi oli toinen sormus hävinnyt pöydältä. Kukaan lapsista ei tunnustanut sitä nähneensä ja sakramenttikokoukseen piti kiiruhtaa, joten kuvittelin sen löytyvän, kun kirkon jälkeen siivoan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Sisar Müller delegoi etsinnän kahdelle alle kouluikäiselle pojalleen, mutta suurista ponnistuksista huolimatta sormus pysyi piilossa. Joku kertoi nähneensä Tabean leikkivän jollain sormuksella, mutta sekään ei auttanut. Aloin jo luopua toivosta saada sitä Suomeen vietyä, mutta pyysin kuitenkin lähettämään sen, jos se vielä löytyisi.
Sisar Müller kutsui minut kylään ja menin mielelläni. Kerroin lapsille Suomesta ja koitin olla häviämättä kovin pahasti shakissa. Ruokaakin sain ja lopulta kyydin kotiin. Kotiovella päätin kutsua Klaasin syömään, mitä tortusta oli jäljellä ja toivoin, ettei hän kovasti loukkaantuisi siitä, että sormus oli hävinnyt heti seuraavana päivänä. Mukanani oli ollut myös ruokaöljyä, ettei taikataikina tarttuisi käsiin niin pahasti ja laittaessani sitä takaisin hyllyyn huomasin pohjalla jotain tutun oloista. Suppilon avulla sain sormukseni takaisin ja söimme lopputortun pois.

30.7. Maanantai

Muutto alkaa lähestyä. Pesin loput pyykit ja Hausmeisterin petivaatteet. Kävin Kaisan kanssa viemässä Herr Ohnmachtille lahjaksi lakkalikööriä ja pyysin lähettämään todistukseni Suomeen sitten joskus. Sain myös grafiikan työt takaisin ja molemmista Frau Mayerin kursseista taisin saada 2,2. Kai ihan hyvä.
Straussäcker I järjesti taas grillibileet kaikille vaihtarihenkisille ja kävin vielä moikkaamassa kaikkia tuttuja ja syömään salaattia. Tiesin kuitenkin kotona odottavan vaikka mitä tekemistä, joten emme kovin pitkään viipyneet. Klaas kävi ostamassa Kaisan telkkarin ja sitten olikin jo pakko alkaa siivoamaan kämppää ja sullomaan tavaroita laukkuun. Kun kaikki oli viimein valmista löi kello jo kolmatta tuntia, enkä edes meinannut saada unen päästä kiinni.

31.7. Tiistai

En malttanut nukkua kovin pitkään. Aamulla yritin käyttää shampoon loppuun käymällä suihkussa ja huomasin huoneen kaipaavan uudestaan imurointia. Yritettyäni turhaan syödä aamiaiseksi loppuvarastoani ehdin vielä pestä ikkunat ennen kuin Hausmeister saapui lopputarkastukseen. Kaikki vaikutti olevan kunnossa, kaappini sai ehjän nupin mutta eipä siitä kerinnyt pitkään nauttimaan, kun avain pitikin jo luovuttaa.
Kodittomana menin kouluun jättämään vielä pari lappua Herr Ohnmachtille siinä toivossa, etteivät niin kamalan tärkeitä olisi, kun kyseinen herrakin on jo lomalla. Siitä selvittyäni kävimme raatihuoneella tekemässä Abmeldungin, haimme takuuvuokran Studentenwerkin toimistosta ja suljimme pankkitilimme. Klaas on niin etukäteen suunnittelun esikuva, ettei minun tarvinnut edes huomata mitään. Kun kerran muutamme samana päivänä saatoin vain seurata mukana.
Nyt on toivottavasti kaikki kunnossa. Jos vielä huomiseen kestäisi, olisi kaikki jo kunnialla läpi käyty. Hieman huominen lento huolettaa, kun laukut eivät vaikuta yhtään sen kevyemmiltä kuin tänne tullessakaan.